Olo oli vähän nuutunut, joten päätin jäädä etäpäivälle. Joskus on niin rentouttavaa tehdä töitä tukka sekaisin, siis kirjaimellisesti eli en viittaa alkoholijuomiin. Virittelin siinä samalla kirkasvalolampun toimimaan ja muutaman tunnin kroppa jaksoi istua kiltisti hiljaa. Puolen päivän jälkeen alkoi välit kiristyä vaikka virittelin työpisteeni tiskipöydän viereen ja tein loppupäivän duunit seisoen. Yritys hyvä kymppi...toteutus korkeintaan tyydyttävä ellei jopa välttävä.
Jotenkin musta tuntui, että nyt ei pidä lyödä lyötyä, salitreeni oli poissuljettu iltamenoista. Teki mieli kylmästä lämpimään, joten eihän siinä muu auttanut kuin ryhtyä hottikseksi. Vaihdoin siis hompsuisen kotilookini trikoisiin ja suuntasin hot joogaan (siitä se mielleyhtymä hottiksesta siis juontaa juurensa). Päättelin, että liike on paras lääke, mutta lempeässä muodossa. Lämmin joogasali ottikin hellään huomaansa, rutisti nesteet pihalle ja liikutti mukavasti. Haluaisin uskoa, että huomenna on parempi päivä, mutta ei varmaan kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti