Matkustaminen koettelee istumalihaksia

Herätyskello soi maanantaiaamuna kolmelta, takana vajaan kolmen tunnin yöunet ja ei kun ylös. Olo oli jotenkin epätodellinen, mutta piti vain ravistaa unihiekat silmistä ja toimia. Kyyti koukkasi mut kotipihasta neljältä ja ensimmäinen stoppi tehtiin linja-autoasemalla. Siitä se sitten lähti eli lentokentälle, hengailua ja sitten Kööpenhaminaan eli hieman vajaat pari tuntia pilvissä liitelyä. Yhden koneen vaihdolla mennään molempiin suuntiin ja menomatkalla pysähdykseen pyörähti melkein neljä tuntia.

Varsinainen lento Tanskan kautta New Yorkiin vei reilut kahdeksan tuntia. Täytyy sanoa, että tuntuihan se ja eniten istumalihaksissa. Se tunne, kun sun ahteri puutuu on kaikkea muuta kuin tavoittelemisen arvoinen. Lisätään yhtälöön kiristävät lentosukat, matkustamisesta suivaantunut vatsa ja väsymys, ei niin ihanaa. Mutta joo eihän tällaisia täysistuntoja jatkuvalla tule vastaan, kunhan napisen turhasta.

Oli melkein lottovoitto päästä lopultakin koneesta ulos ja kävellä. Mun takapuoleen olisi varmaan tullut jonkin sortin makuuhaava. Sitten päästiin jonottamaan ja sehän me osataan, suomalaiset ovat muuten jonotuksen eliittiä. Reilun tunnin kuluttua kaikki maahantulotarkastukset muodollisuuksineen oli suoritettu. Sitten kyytiä metsästämään, joka oli buukattu jo etukäteen. Matka hotellille tuntui pitkältä ja päässä alkoi humista väsymyksestä. Lopulta kello hipoi Suomen aikaa puolta yötä ja päästiin respaan. Meidät otettiin ystävällisesti vastaan ja kaveri tiedusteli kohteliaasti ottiko matka koville, näytettiin kuulemma uupuneilta...jep jep.

Vaikka pitkän päivän aikana on syöty lukuisia kertoja kurni nälkä taas vatsassa. Tehtiin nopea kävely hotellin ympäri ja napattiin parit pizzasliset hotellille, aloitettiin siis todella jenkkityyliin. Mutta hyvää oli ja vatsa on lopettanut vastalauseiden huutelun, hinta noin 4 $ eli ei yhtään mitään. Ruuasta pystyy todellakin pihistelemään (syömällä roskaruokaa) ja hyvä niin sillä pelkästään hotelliin upposi reilut 900 €, mikä on muuten aika auts. Tuossa nopean kävelykierroksen aikana huomasin kulkevani suu auki, ai että miten niin turisti? Kaikki tuntuu niin suurelta, hienolta, kiireiseltä ja ja ja pientä kulttuurishokkia pukkaa. 

Onneksi pääsemme huomenna heti aamusta liikenteeseen. Valoisan aikaan, ja toivon mukaan hyvien yöunien jälkeen, on helpompi suhtautua kaikkeen. Vaikka olen nähnyt New Yorkista noin nanosekunin täytyy sanoa, että Helsinki on huono vitsi tämän rinnalla. Mutta todennäköisesti maalaistollon on sulateltava tätä kaikkea päivä tai pari, ennen kuin pääsen sykkeeseen. Yksi asia on silti varmaa tästä tulee mieletön reissu! Huomenna päästään myös kunnolla jalkeille eli täydellistä vastapainoa tälle päivälle. Nyt uppoudun jättisängyn uumeniin :)