Kotiuduin eilen päivällä yhden maissa, reissutunteja oli lähemmäs vuorokauden verran takana. Olin torkahtanut matkanteon aikana vain pariin otteeseen, joten väsymys valtasi heti kynnyksen ylitettyäni. Fiksuinta olisi ollut pysytellä hereillä, mutta taisin nukkua päivästä valtaosan, silmät eivät yksinkertaisesti pysyneet auki. Ainoa asia mitä kykenin tekemään oli purkaa matkalaukut ja pyöräyttää pyykkikoneen käyntiin.
Jääkaappini oli kokenut inflaation tai ehkäpä ennemminkin joutunut kadotukseen, vain tyhjyys oli mestoilla. Päivällä pärjäsin pakastimestani löytyneen pakastepizzan voimin, pelkkä ajatus kaupasta sai torkahtamaan uudestaan. Onneksi lähikauppani aukioloajat ovat joustavat, joten ehdin loppujen lopuksi paikalle, auton rattiin tarttuminen ei ollut edes vaihtoehto (ois tullut ruumiita). Kylläpä oli ihanaa valita ostoskoriin terveellisiä vaihtoehtoja, myös kehoni kaipasi paluuta normaaliin.
Luojan kiitos sain koko yön nukuttua ja aamulla aloin tuntea itseni melkein selväjärkiseksi. Voi kuinka taivaalliselta kaurapuuro ja raejuusto voivatkaan maistua <3 Totuuden nimissä takeaway kulttuuri on jättänyt jälkensä vyötärölleni, vaikka valitsin useamman kerran salaattia ruuaksi. Silti hiilari- ja rasvamäärät huitelivat taivaissa, päälle matkustamisen aiheuttanut turvotus ja fuuuuuck. Aion pakoilla vaakaa suosiolla tovin jos toisenkin, sillä en kestä katsoa totuutta silmästä silmään. Aikuismaista, eikös?
Vaikka unta tuli huideltua ruhtinaallisesti vei kropan käyntiin saaminen suurimman osan päivästä, onneksi ei ollut kiire minnekään. Lopulta sain energiatasot kohdalleen ja tartuin imuriin, koti kaipasi samanlaista ruotuun palaamista kuin ruokavalionikin. Sisäinen siivousintoilijani nostaa muuten päätään vuosi vuodelta, mihinköhän tää vielä johtaakaan? Kun pöly loisti poissaolollaan oli aika ruokkia kehoa. Onneksi olin napannut illalla pakastealtaasta pinaattikeittoa niin ei tarvinnut turvautua uudestaan pizzaan.
Sitä on vaikea kuvailla miten onnelliseksi tulee kaurapuurosta ja ruisleivästä, tyydyn vain toteamaan "erittäin onnelliseksi". Ostin Reissumiehen tummempaa versiota, sipaisin päälle salaattia, kalkkunaa, Valion pehmeää raejuustoa, avokadoa ja tomaattia - pesee muuten gourmetruuat mennen tullen! Tällainen oikea ruoka tuntuu myös täyttävän vatsaa tehokkaasti, sillä nälkä pysyy loitolla tuntikausia. Toivottavasti se herättelee myös jumiin jääneen aineenvaihduntani horroksesta. Tosin eihän se ole mikään ihme, että kroppa menee jumiin, voihan Amerikkalainen unelma sentään.
Olin kuvitellut käyväni heti ekoina päivinä lenkillä ja haaveilin jo reissussa torstain joogasta. Noh ei mennyt ihan kuin Strömsössä noiden suhteen. Viimeisten matkapäivien aikana sain vieläpä flunssan ja parantelen yhä kipeää kurkkuani sekä räkäistä oloani. Olisi silkkaa hölmöyttä lähteä riuhtomaan puolikuntoisena. En myöskään yritä noudattaa dieettiä heti vaan teen näin alkuun pientä korjausliikettä, ruokaympyrä on muuten aika kova juttu. Illalla jaksoin sentään vähän kokkailla ja voi kuinka hyvää itse tehty jauheliha-papukastike vihersalaatin kera voikaan olla!
Vaikka reissu oli mieletön ja kaikki sujui paremmin kuin hyvin, olen nyt onnellisempi kuin koskaan. On ihanaa palautua rauhassa, nauttia oman kodin lämmöstä ja tehdä pieniä askelia normaalia arkea kohti. Menen töihin vasta tiistaina, joten kevyttä sopeutumista on vielä useampi päivä jäljellä. Mutta pakkohan se on todeta, että haaveilen jo itseltänikin salaa seuraavasta ulkomaankomennuksesta, haaveilu on niin parasta. Silti nautin nyt tästä hetkestä ja näistä kotoisista onnentunteista, kokkaahan sinäkin aamulla kupillinen onnea kaurapuuron muodossa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti