Mietin matkalla voisinko tänä vuonna tykätä jalkatreeneistä, sehän on se mun ultimate inhokki. Olen tässä tauon pidentyessä huomannut, että polveni narina on alkanut lisääntyä, ei hyvä. Vähän siten jännitti lähteä ahteria ulkoiluttamaan, mutta pelko pois ja rohkeasti eteenpäin.
Aloitin aika varovaisesti ja lisäilin painoja tuntemusten mukaan. Polven asennot piti syynätä supertarkasti, mutta hyvin se pysyi mukana. Tais muuten tykätä pienestä lihastreenistä, ihan niin kuin minäkin. Oli melkein nautinnollista, kun etu- ja takareisissä tuntui poltetta eikä se berberikään ilman osumia kyykännyt. Huomenna on taas jännät paikat heräillessä.
Oikeastaan mulla ei ole mitään pahaa sanottavaa mun jalkatreeneistä, niin no ellei huonoa kuntoa lasketa. Saatan siis muuttaa asenteeni jalkapäiviä kohtaan, ei haittaisi. Huvittuneena katselin peilistä, että yhdessä paikassa näkyy positiivinen kehitys...tissit ovat kasvaneet. Tosin kuppikoko ja sen kasvu ei ole ikinä ollut suuri haaveeni, joten itse en tästä niin pitkäaikainen ilo tullut.
Sen sijaan yritin hymyillä mun jenkakahvoille, siinä ne taas ovat, sitkeästi molemmilla puolilla. Olen nimittäin päättänyt olla stressaamatta aiheesta paino ja pitäydyn toistaiseksi laihdutuskuureista. En aio lukea yhtään lehtien laihdutusjuttuaja ja jätän kaikki "laihdu näin" -lööpit klikkaamatta. Paino on asia josta ei pitäisi turhia stressata, kilotkin lähtee paremmin, kun koko hommaan suhtautuu maalaisjärjellä. Aikuisen ihmisen itsetunto ja onni eivät ole myöskään kiloista kiinni, joten tyydyin vaan toteamaan, että sattuuhan sitä paremmissakin piireissä.
Pienistä narinoista ja kasvuilmiöistä huolimatta mulla on hyvä fiilis tän kaiken suhteen. Ihanaa olla taas energinen, palata juurilleen ja tehdä sitä mistä tykkää. Ei kai tämä vuosi olisi voinut juuri paremmin käynnistyä, eihän?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti