Kaikista syistä huolimatta tiesin, että nyt on mentävä. Kuntosalin suhteen tatsi on vielä vähän kateissa, mutta yritän saada jutun juonesta kovasti kiinni. Silti olen päässyt loppuvuoden hiljaiselon jälkeen liikenteeseen. Olen ottanut sen asenteen, että kaikki mitä teen on plussaa enkä turhaan soimaa itseäni, jos jonain päivänä en teekään mitään. Välillä on tullut jopa käveltyä töihin ja vinkkinä voin sanoa, että matkasta tulee tehokkaampi jos unohtaa eväät kotiin ja siten kävelee menomatkan kolmesti ;)
Joka tapauksessa tänään pääsin kokeilemaan miltä painot tuntuvat olkapää-rinta-ojentajat -osastolla. Vastaus: ei huonolta, ei sitten lainkaan. Koska mun reilun viikon takainen kyykkytreeni meni hieman yli ja podin sen seurauksia viikon (pikkasen otti osumaa alaselän puolelle), otin tänään astetta iisimmin. Nappasin siis kevyemmät painot kuin aiemmin, enkä vienyt sarjoja loppuun, kyllä se silti tuntui jossain. Pientä hakuammuntaahan se on, mutta eiköhän se pian ala taas muistumaan mieleen ja kroppakin alkaa tottua vanhaan meininkiin. Arvatkaapa oliko vähän voittajafiilis, kun setti oli heitetty?
Oli pakko napata muutama kuvakin todisteeksi, tää blogikin on on ollut niin kauhean väritön viime aikoina.
PS: Olkapäätreeni on edelleen mun ehdoton suosikki!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti