I am back

Muutama viikko siinä meni räpiköidessä, mutta nyt tuntuu siltä, että liikuntataukoilut ovat ohi...oon voimissain! Vielä kun noi työhärdellitkin saadaan kuntoon niin voin keskittyä täysillä kevään tuloon. Torstaina pää kävi kierroksilla ja mietin kuinka saan nollattua itseni työpäivän päätteeksi. Salitreenin suljin pois, sillä pitäisi muokata omaa ohjelmaa ennen uuden treenikauden alkua ja juoksuun pakkanen oli turhan pureva. Onneksi pystyin nakkaamaan golfbägin autoon, autokin tuntuu toimivan, ja suuntaamaan Vierumäelle.

Golftreenit ovat jatkuneet nyt pari kuukautta. Tie on ollut aika kivinen, alussa lyönnit sujuivat hyvin ja hihkuin riemusta. Sitten kadotin kaikki golftaiteen säännöt ja aloin rakentamaan tekniikkaani alusta, ties kuinka monennen kerran. Muutaman kerran lähdin treeneistä hammasta purren ja itkua pidätellen. Teki todellakin mieli luovuttaa vaikka tiesin, että golf ei ole luovuttajien laji ja minä en ole luovuttaja. Parin viikon pakkolepo svingistä teki lopulta hyvää ja menttaaliharjoittelu tuntui toimivan parhaiten. Nyt liikerata alkaa olla kunnossa ja olen voinut siirtyä eteenpäin harjoittelussa. Se pirullinen backsving ongelmineen on taltutettu ja keskityn nyt mm läpivientiin ja loppuasennon optimointiin. Vaikka lompakko on eri mieltä aion jatkaa harjoittelua maaliskuun ajan, huhtikuussa pääseekin jo ulos treenailemaan. Tässähän alkaa taas innostumaan!

Toistoa, toistoa, toistoa...

Tämän hiljaiseloni aikana on kuitenkin tapahtunut kaikkea. En ole silti lopettanut elämistä. Ilmassa tuoksuu kevät vaikka pakkanen kohoaakin yhä hurjiin lukemiin. Olen uudistanut vaatekaappini ja täyttänyt sen keväisillä väreillä. Työkuviot ovat vieneet aikamoiseen vuoristorataan eikä synkistelyltäkään ole selvitty, joten halusin piristää itseäni väriterapialla. Ei ole kovinkaan viisasta terapiaa kävellä vaatekauppaan, mutta joskus on pakko. Toisaalta se on kannattanut, mun kevätlook on kerännyt paljon kehuja...ei ole pelkoa jäädä seinäruusuksi.

Elämä on synkkää minä en

Vaikka kroppa on kaivannut irtiottoa normaalista pidin silti tavoitteet mielessä. Viikko sitten kirmasin innoissani sovittelemaan uusia juoksulenkkareita. Kerrankin oli valikoimaa, suorastaan valinan vaikeus ja iik miten kauniita lenkkaritkin voi olla. Mulle todellakin sopii, että kengät viestii värienergiaa, kyllä juostessakin saa olla nätti. Sanoo nainen, joka meikkasi huolella ennen puolimaratonille lähtöä. Olisin halunnut ostaa kahdet lenkkarit, mutta elämän realiteetit tulivat vastaan. Ei ollut mahdollisuutta pistää 400 euroa kerralla haisemaan...suorastaan harmillista. Niinpä aurinkoisia päiviä ja lumien sulamista odottavat tuliterät Adizerot, ne on kuvassa nuo mustat pinkeillä nauhoilla. Päiväunissa näen Asicsin ihanat pikakiitäjät, mä hommaan ne vielä jollain keinolla.

Herkullisen ihania

Tahtoo tahtoo!

Eilen pinkaisin työpäivän jälkeen juoksemaan. Jätin mittarit ja puhelimet kotiin, suunnattiin Onnin kanssa kevyesti hölkäten liikenteeseen. Fiiliksen mukaan annoin tien viedä ja loppua kohti vauhti alkoi taas kiihtymään. Kilometrejä taittui arviolta 7-8 kilometriä, kerrankin sykkeet tuntuivat pysyvän kurissa ja kotiin päästyäni olin sinut itseni sekä koko maailman kanssa. Onnikin oli ihmeen yhteistyökykyinen ja meillä oli mukava juoksuflow! Aurinko paistoi koko ajan vaikka kello oli puoli viisi kun päästiin lähtemään ja lähempänä kuutta kotiutuessamme. Puolimaraton ei tunnu mitenkään peikolta, sillä juoksu on kevyttä ja saa hyvälle tuulelle. Pieni juoksuvarustehankinta voisi tehdä lisäkipinää, juoksutrikoot ja -paita pitäisi ihan aikuisten oikeasti käydä hommaamassa. Uskoo ken tahtoo, joka vaatekaappini laajuuden tietää.

Viimeksi kerroin, että syömiset ovat olleet vähän niin ja näin. En mä nyt aivan hunningolla ole vaikka nautinkin lipsumisesta. Muutaman viikon ajan olen arkisin pakannut eväät rutiinilla, mutta välipaloissa tulee lipsuttua. Silti tärkein on aamupala enkä vaihtaisi mistään hinnasta ihanaa kaurapuuroani muuhun. Omin pikku kätösin kerätyt mustikat on syöty vaikka olenkin säännöstellyt marjat grammalleen. Nyt on turvauduttu äitin ja isin varastoihin eli kaupan marjat saavat toistaiseksi olla rauhassa. Onko sen parempaa aamua kuin kiireetön aamukahvittelu, kuppi kaurapuuroa ja läjä akkojenlehtiä? No ei ole ei!

Tänään pidän lepopäivän vai pitäisikö sanoa keskityn hyötyliikuntaan. Lähden lapsuudenystäväni kanssa Helsinkiin shoppailemaan tai no mun ei todellakaan pitäisi shoppailla. Korjaan lähden lapsuudenystäväni seuraneidiksi isolle kirkolle. Vaikka mun on pysyttävä ruodussa lähden mielelläni katsomaan mitä kauppoihin on tullut ja ihmettelemään Helsingin vilinää. Teen tämän myön kummin velvollisuudesta, sillä ystäväni on kummityttöni äiti ja kummin kuuluu huolehtia myös kummilasten vanhempien hyvinvoinnista. Velvollisuuksien lisäksi pieni irtiotto omasta arjesta ja pään sisäisestä kaaoksesta tekee hyvää. Huomenna taas golftreeneihin ja matkalaukun pakkausta osa kolmesataaneljäkymmentä, sillä maanantaiaamuna starttaa työmatka kohti Lappeenrantaa.

Parin viikon takainen hotellireissu Helsingissä
Kattojen yllä keikistelyä :)

Aurinkoista viikonloppua kaikille! Nauttikaa keväästä ja valosta, sekä pukeutukaa rohkeasti väreihin!