Heti alkuun pyydän anteeksi etten ole jaksanut antaa blogilleni yhtään ajatusta. Tai no ajatuksia on ollut ja ideoitakin, mutta teot ovat jääneet ajatustasolle. Olen pitänyt taukoa omasta arjestani, kroppa on huutanut niin kovaa lepoa, että olen omistautunut ensimmäisen kerran vuosiin levolle...ja työlle. Viikkoihini on mahtunut vain muutamia liikuntasuorituksia, lähinnä golftreenit ja juoksulenkkejä. Salin ovia en ole sitten Lappeenrannan reissun kolkutellut. Juuri kun salikassi on ollut pakattuna on flunssavirus koputellut olkapäälle ja järki on voittanut tunteen.
Nyt kun takana on turhan monta lepopäivää alkavat seinät kaatumaan päälle. Ulkona paistaa aurinko, kevään merkit pistävät pään sekaisin ja kroppa kaipaa liikettä, kevyet koiran ulkoilutukset eivät enää riitä. Mulla on myös upouudet juoksulenkkarit odottamassa lumien sulamista ja etenkin juoksu on päällimmäisenä mielessä. Puhumattakaan siitä tunteesta, minkä saa lihaksiin kunnon salirääkin jälkeen. Pääsisinkö jo tänään liikenteeseen tai viimeistään ensi viikolla?
On vaikea kuvailla mitä tunteita olen käynyt läpi. Liikunta on minulle enemmän kuin harrastus, se on elämäntapa ja viime viikkoina elämältä on pudonnut hetkellisesti pohja pois. Aika on kulunut hitaasti ja olen tappanut sitä iltaisin TV:n ääressä. Pitkästä aikaa olen perillä niin Kauniiden ja Rohkeiden, Emmerdalen sekä Salkkareiden juonikuvioista. Tällä tiellä en halua pidempään jatkaa.
Jos jotain olen oppinut niin sen, että kaikesta huolimatta tauko tekee hyvää. Joskus on hyvä pysähtyä ja silloin on turha murehtia mm. mitä kehitykselle tapahtuu, nouseeko paino ja olenko huono ihminen...näitä asioita on tosiaankin pyörinyt mielessä. Arvatkaa mitä? Olen oppinut hitusen armollisuutta itseäni kohtaan eli ei tämä nyt ihan hukkaan ole mennyt.
Aurinkoista torstaita kaikille ja lupaan rustailla kuulumisiani sekä hillumisiani hieman ahkerammin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti