Anatomiaa ja villasukkaterapiaa

Viiden viikon pänttäysaika on lopussa ja huomenna koittaa kuntosalivalmennuskoulutuksen kakkososa näyttökokeineen. Mitä pidemmälle viikko on edennyt sitä enemmän olen panikoinut. Ja kun kunnolla stressaa niin kroppa alkaa reagoimaan...flunssaoireita pukkaa. Juuri nyt on kaikkea muuta kuin aikaa sairastella, joten treenit ovat jääneet tällä viikolla yhteen salikäyntiin ja lenkkeilyyn. Olen vissiin oppinut jotain, kun en yritä repiä itseäni joka suuntaan. Illat olen sitten päntännyt hullun lailla ja yrittänyt lopultakin oppia jalkojen lihakset. Ne oli vaan pakko opetella ulkoa, kun ei muuten kolise takaraivoon. Olikohan tää lukeminen lukioaikoina helpompaa?

Eilen vietin illan salilla ohjaten työkaveriani Tuijaa. Kyllä sen huomaa etten ole vielä ihan pro, sillä ajankäyttö on halusessa, aikaa paloi lähes pari tuntia. Käytiin kyllä todella perusteellisesti tekemäni 2-osainen ohjelma ja lennossa katsottiin muutama vaihtoehto vaikeimmilta tuntuville liikkeille. Olisi kyllä auttanut, jos olisin ehtinyt tsekkaamaan itselleni uuden paikan etukäteen, mutta se Gym 1:n vierailu oli jäänyt jo pari viikkoa ajatuksen tasolle.

Korjaan vahingon lähiaikoina, sillä mun lompakossa on taas uusi salikortti. Riittäisiköhän noi kolme jo pikkuhiljaa? Mulla on siis kortit Gymille, Tokialle ja K&M:lle. Onneksi on noi työpaikan alennukset, kymppikortti maksoi vaivaiset 32,50 euroa. Gym 1:llä on monipuoliset Les Mills jumpat, iso sali ja Kinesis-laitteet. Etenkin tuo Kinesis kiinnostaa ja pitää kyllä käydä ihmettelemässä sitä ajan kanssa. Jos ensi viikolla ehtisi tai ennen joulua ainakin.

Juuri kun märehdin osaamistani sain kullanarvoisen viestin. Kaverini Tiina oli laittanut kreivin aikaan kiitosviestin tekemästäni saliohjelmasta. Hän oli innostunut treenaamaan kahdesti viikossa ja tykkäsi ohjelmastaan, etenkin niistä inhottavimmista liikkeistä. Ilmeisesti nuo kurjimmat liikkeet myös tepsivät parhaiten, joten ne vain lisäsivät Tiinan motivaatiota. Mun ohjausta ja ohjelmaa jopa pidettiin parempana kuin Tiinan ystävän ko. salilta ostetamaa ohjelmaa, jota taas nimiteltiin kököksi. Olen siis onnistunut ainakin muutaman tuttuni suhteen, hyvä mä!

Tänään oli mun ensimmäinen lomapäivä, ruhtinaalliset 10 päivää poissa sorvin äärestä. Pakko myöntää, että taidan olla loman tarpeessa eli viikonlopun jälkeen ladataan akut. Kaikki syksyllä pitämäni lomapäiväthän ovat vierähtäneet Trainer4You:n koulutuksissa eli ei ne ihan lepopäivistä ole käyneet. Tavoitteena oli lukea hullun lailla, mutta kuinkas kävikään? Päädyimme Onnin kanssa siskoni luokse lenkille ja miten sen nyt kertoisi...Kotipizza sattui kotimatkalle. Stressitilanteessa en pystynyt hillitsemään itseäni, puolikas pizza ja pari vastaleivottua sämpylää, mutta kyllä se lukemisen voitti. Ja olihan se mukavaa turista siskon kanssa niitä näitä.

Ehdin mä onneksi vähän lukemaankin, mutta enimmäkselleen päivä on sujunut rennosti. Kotiin päästyäni oli pakko ottaa päikkäritkin, ihan parasta! Mulla on paha tapa suorittaa kaikkea...töissä, kotona, salilla jne. lista lienee loputon. Joskus asiat loksahtaa paikoilleen pysähtymällä hetkeksi. Eikä tehnyt pahitteeksi muistaa, ettei tässä vaiheessa tarvitse osata kaikkea. On kyllä mukavaa päästä taas oppimaan lisää, tämä aihe kun kummasti kiinnostaa :) Ainoa harmituksen aihe on se, että missaan samalla firman pikkujoulut, mutta elämä on valintoja.

Ihanaa viikonloppua kaikille! Mä kurvailen huomenna tuulen ja tuiskun läpi Kouvolaan. Onni taas pääsee ihanan naapurini ansiosta lenkille pariinkin otteeseen. Kummasti ne asiat tässä elämässä aina järjestyvät. Ja sunnuntai-iltana virittäydyn toden teolla lomamoodiin, ainakin omalla tavallani.

Kauppalappu ja lautasmalli



Uunikasviksia

Nappasin eilisellä kauppareissulla lehtihyllystä FitBody -lehden, joka kertoo kovaa treenaavista naisista. Eihän siinä mitään tajunnan räjäyttävää ollut, mutta upean näköisiä fitness naisia. Yksi asia mikä kiinnitti erityisesti huomioni oli heidän ruokavalionsa. Tuntuu nimittäin, että syöminen on kuin tiedettä kovaa treenaavien piireissä. Noi naiset muuten syövät paljon ja kyllähän ne kuluttavatkin, sillä treenikertoja tulee viikossa aikas monta. Siitäpä heräsi ajatus, että voisin vähän valottaa mitä mun kauppalapussa lukee viikosta toiseen ja miten ne sitten asettuvat lautaselle.

 

 

 

Virpin ostoslista:

- maitoa
- rahkaa 7 purkkia
- raejuustoa 2 purkia
- kasviksia: kukkakaalia, parsakaalia, lanttua, selleriä, paprikaa ja kesäkurpitsaa
- omenoita (rahkan joukkoon)
- naudan jauhelihaa 700 g
- naudan sisäpaisti 900 g
- munia

Yksi hyvä puoli tässä ruokavaliossa on, siis sen lisäksi, että kauppalappu pysyy viikosta toiseen samana. Kun tietää aika tarkasti miten paljon mitäkin menee ei ruokaa joudu heittämään hukkaan. Aikaisemmin mun biojäte pursusi pilaantunutta ruokaa, nyt se täyttyy juureksien kuorista ja muista kasvisten syötäväksi kelpaamattomista osista. Ja loppujen lopuksi sinne kauppaankin taitaa mennä vähemmän rahaa kuin aikaisemmin, vaikka mä ostelen viikottain kunnon paistilihoja.

Ruokavalionihan olen aiemmin paljastanut, mutta katsotaan nyt vielä mitä sieltä lautaselta löytyi tänään.

aamupala klo 9:00

puuroa, raejuustoa ja mustikoita

lounas klo 12:00

kalkkunaa, kukka- ja parsakaalia sekä riisiä

Maanantailounas

välipala klo 15:00

rahkaa ja pakastemansikoita <- toi oli niin hyvää

päivällinen klo 17:45

jauhelihakastiketta, pastaa, keitetty kananmuna ja parsakaalia

iltapala klo 20:30
3 munan munakas, 1 keltuainen

Pidin suosiolla lepopäivän, jalat olivatkin hellinä eilisestä. Tuli muuten pumpattua eilen aika hyvä setti alakroppaan. Käytin ajan kokkaukseen ja varmistin, että mulla on kasviksia useammaksi päiväksi. Laitoin uunissa juureksia eli porkkanaa, lanttua, punajuurta, oliiviöljyä, suolaa ja hunajaa...ei voi muuta kuin suositella. Juurekset ovat tähän aikaan vuodesta niin edullisia ja maukkaita, todellista kausiruokaakin vielä. Oon varmaan hehkuttanut niitä aikaisemminkin.

Sitten ruskistin naudan paistin pikaisesti pannussa ja tuuppasin sen paistopussissa uuniin. Lopuksi käärin sen folioon vetäytymään ja niinpä mulla on koko viikoksi lihaa odottamassa. Kokkailen aina kaksi ruokaa, joita sitten syönkin monta päivää. Päiväruokana on jauhelihakastiketta, jota hauduttelin sunnuntai-iltana pari tuntia. Laitoin pannuun rutkasti sipulia, valkosipulia, paloittelin joukkoon sellelriä ja raastoin muutaman porkkanan kyytipojaksi. Tomaattimurskan avulla siitä sai maistuvan kastikkeen ja ilman mitään ylimääräistä tai epäterveellistä. Tallaisen perusruokavalion noudattaminen on oikeastaan aika helppoa. Se vaatii vain päätöksen ja hieman suunnittelua sekä etukäteisvalmisteluita.

 

Treeniohjelmia

Kyllä olisi nukuttanut makeasti, kun kello pärähti soimaan aamulla kello 7. Järjen vastaista herätä sunnuntaina aikaisin, mutta mulla oli salitreffit Lammilla kymmeneltä ja haluan tehdä aamuvalmisteluni hitaaseen tahtiin...niinhän mä aina teen. Olin kerrankin aiktaulussa ja starttasin yhdeksän jälkeen. Sateisen Lahden läpi suunnistin Lammille ja löysin oikeaan paikkaan ensiyrittämällä.

Reetta oli lupautunut mun koekaniiniksi ja toiveet ohjelmalle olivat seuraavat: 2 treeniä viikossa, koko kropan huomioiminen, ei liikaa vapaita painoja ja plussaa jos saisi pientä muotoa käsivarsiin. Erityismainintana oli se, että lempilaitteet ovat reisien lähentäjä ja loitontajakoneet. Treeni näyttää tältä:

Lämmittely 5-10 min

Reetta ja ojentajat taljassa

Toistot 3x12-15
Palautusajat 45 sek

Loppulämmittely n 10 min laite esim kuntopyörä ja lihasten kevyt venyttely n 30 sek/lihasryhmä

Päivä 1: etureidet, takareidet, pakarat ja vatsat
Jalkaprässi
Maastaveto suorin jaloin tanko tai käsipainot
Reiden lähennys laitteessa tai taljassa
Reiden loitonnus laitteessa tai taljassa
Pohkeet seisten smithissä
Lantion nosto penkillä
Vinot vatsat levypainolla

Minä ja mun rakas hauiskääntö

Voimapyörä (rakennettiin mutkatangosta & levypainoista)

Päivä 2: Rinta, selkä ja käsivarret
Peck Deck
Pull over
Ylätalka
Hauiskääntö käsipainoilla
Penkkidippi/ojentajat taljassa
Vipunosto sivuille istuen käsipainoilla
Selän ojennus laitteessa/jumppapallolla

Mulla on edelleen pahana tapana selittää kuin Runeberg eli pitkään ja hartaasti. Huomaan myös muuttuvani ylirauhalliseksi ja menetän sähäkän luonteeni kokonaan...olen siis flekmaattinen paasaaja. Ohjaajan olemukseni on siis hieman hakusessa, mutta ehkäpä se hakee muotoaan. Reetan mielestä oli hyvä, että liikkeet käytiin perusteellisesti läpi ja sain kiitosta siitä, että näytin/selitin liikkeet rauhallisesti. Treenimotivaatiokin taisi syttyä ja selvästi liikkeet osuivat & upposivat oikeisiin paikkoihin. Lopussa vielä napsiittiin parit pakolliset treenikuvat, näytetään niin reippailta eikö? Huomatkaa mun uusi energinen jumppatoppi, jos tuosta ei saa motivaatiota niin mistä sitten?

Kummasti siinä vaan palaa aikaa, kun käydään asiat kunnolla läpi, melkein pari tuntia vierähti huomaamatta. Eikä me edes ehditty vaihtamaan kuulumisia, paitsi pikaisesti pukuhuoneessa. Erityiskiitos muuten Lammin kunnalle, sillä salilla oli hyvät laitteet. Kyllä tuollaisessa paikassa kehtaa kuntoilla ja hintakin on huokea. Sitten kotiin syömään, vähän lepotaukoa väliin ja salille, mullahan on oma jalkatreeni tälle viikolle tekemättä. Sitten kaupan kautta kotiin ja illalla olisi vielä yhdet vauhdikkaan 5-vuotissynttärit tiedossa :)

Kirjoittelenpa samalla Tainalle ja Tiinalle tekemäni ohjelmat puhtaaksi. Niiden ohjauksista olenkin kirjoitellut aiemmin muutaman sanan. Molemmilla oli omat toiveet, joten siksi hieman erilaiset painotukset. Toistaiseksi näistä on tullut hyviä kommentteja ja treenien jälkeisinä päivinä on ollut havaittavissa jonkin sortin lihaskipuja, mutta hyviä sellaisia.

Tainan salitreeni - painotus käsivarret & keskivartalo

Lämmittely 10-20 min
Toistot 3x15
Palautusaika 30 sek
Loppuvenyttely n 10 min esim kuntopyörä ja lihasten kevyet venyttelyt

Hauiskääntö käsipainot
Pystysoutu tangolla
Kisk back käsipainoilla
Lantion nosto penkillä
Vinot vatsat laitteessa
Pull over
Ojennus selkäpenkissä rullaten
Jalkaprässi

Tiinan salitreeni - huomioitava istumatyö, koko kropan treenaus

Lämmittely 10-15 min crosstrainer/kuntopyörä
Toistot 3x15
Palautusaika 30 sek
1-3 x vko
Loppulämmittely n 10 min esim kuntopyörä ja lihasten kevyet venyttelyt

Jalkaprässi
Polven koukistus laitteessa
Peck deck
Pull over
Ylätalja
Hauiskääntö käsipainoilla
Vipunostot sivuun istuen penkillä käsipainoilla
Ojentajapunnerrus taljassa
Voimapyörä max x 3 (katsottu myös erilaisia laitteita)

Ensi viikolla lähdetään treenailemaan Tuijan kanssa Gymille, aika on varattu tortai-iltaan. Viikko aikaa tankata tekniikkaa ja viikonloppuna taas Kouvolaan Trainer4You:n pariin. Kummasti mun viikonloput menee ton firman tahdissa...ei pöllömpää, toivottavasti vastaavia viikonloppuja tulee lisää. Nyt pikaisesti päikkäreille ja sit vauhdilla eteenpäin.

Kahvakuulakoulu osa II

Isin auto (ja isin tyttö) starttasi torstai-iltana kohti Tamperetta, matkan tarkoituksena oli Trainer4You:n kahvakuulakoulu vol 2. Edellisellä kerrallahan mun koulupäivä keskeytyi siihen, kun mottasin itseäni kuulalla leukaan ja loppupäivä vierähtikin ensiavussa huuli paketissa. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin! Onneksi en myöskään pelästänyt tapahtumasta suuremmin vaan jatkan kuulaintoiluani.

Oikeastaan elämällä on erikoinen tapa viedä meitä eri paikkoihin ja tilanteisiin. Tuon onnettomuuden takia minulle tarjoitui mahdollisuus yhdistää koulutus sekä hyvän ystäväni Hannan tapaaminen.  Valitsinkin koulutuspaikkakunnaksi Tampereen juurikin siksi, ettemme olleet ystäväni kanssa nähneet pariin vuoteen. Pakko myöntää odotin reissua enemmän ystävyyden kuin urheilun takia.

Perjantaiaamuna aloin olla hyvässä koulutusvireessä ja pisteltyäni aamupuuron naamaan sonnustauduin jumppavaatteisiin. Koulutus pidettiin GoGo liikuntakeskuksessa, joka oli varsin mukavan ja monipuolisen näköinen treenipaikka. Yhdeksästä puoli kahteentoista tehtiin perusliikkeitä sekä pitkälti kehonhallintaa ja tasapainoa koettelevia harjoituksia. Välissä oli tunnin ruokatunti ja sitten painuttiin pihalle viskomaan kuulia...oli siinä ohikulkijoilla ihmettelemistä. Olen aika ylpeä itsestäni, että tein rohkeasti kaikki liikkeet vaikka flipit (kahvakuulan heitot ilmassa) vähän hirvittivätkin. Niissähän se viimeksi napsahti.

Loppupäivä vierähti rinnallevedon, tempauksen ja punnerruksen tekniikkatreeneissä. Vaikka kuulatreenejä ei ole hurjasti kertynyt syksyn aikana, huomasin tekniikkani parantuneen huimasti. Etenkin mun tempaustekniikka sai kiitosta kurssin vetäjältä, kahvakuulamies Tuomo Kilpeläiseltä. Varsinainen kiitos kuuluu Lahden Gentaille, jossa vetäjät ovat tarkkoja puhtaista suoritustekniikoista. Ja se innostus tempaukseen on selvästi kantanut hedelmää.

Kumman nopeasti se aika vierähti ja vaikka tuli heiluttua kuulan kanssa aamuyhdekästä neljään oli päivän päätteeksikin energinen olo. Palkitsin itseni Casallin oranssilla treenitopilla ja pinkillä minitopilla, vähän väriä tähän tylsään arkeen ja energiaa treeneihin. Nyt on taas kiva lähteä salille, kun on jotain uutta...urheiluvaatteita ei vaan voi olla koskaan liikaa.

Perjantai jatkui hyvän ruuan ja juoman parissa, Hannan pastaresepti oli niin herkullinen! Söin kunnon satsit, oli muuten kiljuva nälkäkin. Oli aivan ihanaa istua iltaa hyvässä seurassa vanhoja muistellen ja elämän menoa ihmetellen. Käytiin vähän katsastamassa Tampereen yöelämääkin, mutta kotiuduttiin hyvissä ajoissa, olihan mun pystyttävä tarttumaan rattiin seuraavana päivänä. Aamulla palasin arkeen eli takaisin ruotuun puuron, raejuuston ja mustikoiden muodossa.

Hörppiessäni aamukahvia pitkän kaavan mukaan uppouduin ajatuksiini. Olin saanut perjantaina päivän päätteeksi puhelun Trainer4You:n Mikko Rinnalta ravintovalmentajakoulutuksesta. Ajatus ei nyt jättänyt mua rauhaan...jostain pitäisi vaan taikoa 1380 euroa. Pitäisiköhän mun lotota vai miten niitä unelmia saisi toteutumaan? Olisi muuten aika mahtava paketti ammattitaitoa, kun saisi käytyä sekä personal trainer että ravintovalmentaja koulutuksen. No asioilla on tapana järjestyä :)

Pohdin myös miten voisin hyödyntää oppimani kahvakuula-asiat. Saisikohan työpaikalta kerättyä ryhmän, jolle voisi vetää kuulatreenejä? Treenit voisi vetää vaikka parkkipaikalla ja mua kiehtoo ajatus ulkotreeneistä. Miettikää sitä tunnetta, kun painaisi kunnon rääkin pikkupakkasessa ja lunta tuiskuttaisi taivaan täydeltä. Siinä olisi kunnon vastapainoa istumatyölle, joka on muuten täysin luonnonvastaista ihmiselle. Ehkä mä kypsyttelen ajatusta, kuula pitäisi ainakin investoida näin alkuun ja suunnitella tunnin verran ohjelmaa. Jätänpä tämän harkintaan...

Ennen kotiinlähtöä Hanna kokkasi mulle toistamiseen herkkuruuat eli naudan sisäfilepihvejä sekä uunijuureksia. Voisinpa aina syödä niin herkullista ruokaa, liha suorastaan suli suussa. Ja niin mä sitten suuntasin kotia kohti pää täynnä ajatuksia ja hymy herkässä, oli se mahtava reissu! Ilta on vierähtänyt loikoillen, kyllä se baarireissu hieman painaa väsymyksen muodossa. Huomenna jatketaan ohjaajaharjoituksia ja siinä treenien sivussa vaihdetaan uusimmat kuulumiset ystäväni Reetan kanssa. On se vaan rikkaus, että ihmisellä on rakkaita ystäviä ympätillä ja vielä sellaisia, jotka jaksaa näitä mun toilailuita...ja mikä parasta tukevat niitä täysillä.

 

Pala esiin

Mieletöntä luksusta päästä suoraan töistä salille...melkein toivoisin etten ole koiranomistaja. Onneksi muistan samaan hengenvetoon, että koira on ihmisen paras ystävä ja ilman yhtä karvakuonoa maailma olisi paljon tympeämpi paikka. Nautin siis tällaisesta harvinaisesta luksuksesta!

En tiedä mistä johtui, mutta innostuin antamaan itsestäni kaiken. Ilmeisesti viikon tauko omista treenikuvioista teki hyvää. Viime viikolla käsivarsille tehty treeni oli puutteellista, joten halusin pistää kaiken peliin, nyt se pala esiin! Lähdin nostamaan painoja ja loppujen lopuksi suuruudenhulluus valtasi mieleni...painoennätyksiä piti testata melkein joka liikkeessä. Ensin pumppasin olkapäät hapoille ja sitten jatkoin urakkaa hauisten parissa. Sen muuten tuntee, kun käsivarsiin pakkautuu verta, muoto tulee hetkelliseksi näkyviin ja ihokin alkaa punertaa. Lopuksi otin vielä ojentajista luulot pois lataamalla taljaan kunnon painot ja ähisin kuin heikkopäinen.

Se on muuten mahtava tunne, kun tietää tehneensä tiukan setin. Meinaan lintsata lähes poikkeuksetta loppuverryttelyssä, mutta nyt tuntui niin häijyltä, etten edes miettinyt lintsaavani palautteluista. Loppuun siis laiskanpulskeaa kävelyä juoksumatolla, käsivarsia heilutellen sekä olkapäitä ja ojentajia venytellen. Pukuhuoneeseen kävellessäni tunsin ryhtini parantuneen, kuvittelin hartioitteni leventyneen ja leikittelin ajatuksella kuinka käsivarteni pullistelivat...peili kyllä palautti maan pinnalle, mutta se tunne! Juuri tällaisten hetkien takia kannattaa käydä salilla, ihan parasta! Palkkari tuli niin tarpeeseen ja maistuikin taivaalliselta.

Palkkarit naamaan

Vikoja liikkeitä tehdessäni ihailemani fitnessnainen Heidi Sorsa tuli treenaamaan. Oli ihan pakko vähän stalkkeroida miten ammattilainen treenaa, vastaus aika kovaa. Siinä on kyllä upea nainen ja mieletön kroppa, tosin on sen eteen tehty töitäkin.

Huomenna kurvailenkin töistä Tampereelle, sillä perjantaina on kahvakuulakoulu,. Samainen setti, johon osallistuin syyskuussa ja joka keskeytyi päivystysreissuun. Tällä kerralla toivon selviäväni ilman ruhjeita, onneksi saan käydä koulutuksen uudestaan. Reissun kruunaa se, että yövyn hyvän ystäväni luona ja velvollisuuksien jälkeen avataan pullo punaista, syödään hyvin jne. ihan paras viikon päätös tiedossa. Ja musta tuntuu, että olenkin pienen irtioton tarpeessa. Hyvästi harmaa arki, tapaamme taas maanantaina :)

Jaksaa...ei jaksa...jaksaa

Mun suuruudenhullut suunnitelmat siitä mitä kaikkea ehdin kuntosalivalmennuskoulutusten välissä tekemään alkavat romuttua. Nyt on pakko myöntää, että olen laiminlyönyt oman jaksamisen eli sen yhden kolmesta tukipilarista. Vaikka treeni ja ruokavalio olisivat kunnossa ei kolmio toimi jos yksi osa-alue mättää. Eilen tunsin itseni väsyneeksi heti aamusta lähtien ja mitä pidemmälle päivä eteni tuli selväksi, että olin tulossa kipeäksi. Silmissä veresti ja ruudun tuijotus teki pahaa, ajatuskaan ei kulkenut, joten katsoin parhaaksi luovuttaa töiden suhteen. Kunnon päiväunet ja loppupäivän lorvinta tuntuivat lopettavan flunssakierteen heti alkuun. Päälle vielä reilun yhdeksän tunnin yöunet ja alkoi taas elämä voittaa.

Illalla vetämätöntä oloani tutkiskellessani tuijotin kuvaannollisesti peiliin. Totuuden hetki on helppo tunnistaa, kun ei ole kiire minnekään ja katselee maailmaa sohvalta käsin paksuun vilttiin kääriytyneenä. Päätin ottaa tämän viikon rennosti, laitan etusijalle omat treenit ja unohdan hetkeksi muiden treenit. Katsotaan ensi viikolla taas niitä suunnitelmia ja ohjauksia, onneksi en ole luvannut kenellekään aikatauluja. Tai no sunnuntaina on uusi yritys Lammin reissun suhteen, joka viime viikolla peruuntui. Ja sitten käynnistän mantran "olen oppinut jo paljon"...eihän mun koko kuntosalimaailmaa tarvitse opetella ja joulukuun alkuun mennessä ehtii tankkaamaan ne tärkeimmät opit. Jos hyvin käy opin hallitsemaan vielä ne jalkojenkin lihakset tehtävineen...vatsalihakset alkaa menemään pikkuhiljaa takaraivoon.

Vaikka eilinen teki terää en ollut vielä täysin elementissäni. Hiipivä flunssa sentään oli lähtenyt muille maille, mutta väsytti koko päivän. Onni lähti jo aamulla Säyhteelle ja on kuulopuheiden mukaan päässyt heti kalareissulle, joten mulla ei ollut normaalia lenkkivelvoitetta. Ruokailun jälkeen olin voinut painua pehkuihin, mutta väärinkäytin kirkasvalolamppua ja lähdin keinovalon virkistämänä salille. Olen viikon verran harjoitellut juoksumattoon totuttelua, joten aloitin 15 minuutin hölkällä...ei se pöllömpi vehje olekaan.

Sali oli täysin tukossa, jouduin vähän luovimaan treenijärjestyksen ja liikkeiden suhteen. Lopputulos oli kuitenkin toimiva setti rinta-selkä-vatsa osastolle. Mullahan on ollut ihan ikävä tätä omaa treeniä, on se vaan niin kiva. Rustasin salivihkoonkin parit merkinnät ensi viikkoa silmällä pitäen eli muutamaan laitteeseen voi lisätä painoja, ettei kehitys vaan junnaa paikallaan. Seurasin sivuvilmällä, kun salin omistaja Samuli treenasi nuorta tyttöä (tai no mua nuorempaa eli alle 30) ja ihailin miten kauniisti tämän kropassa näkyi tehty työ. Ehkä jonain päivänä munkin vartalossa näkyy silmiinpistäviä kehityksen merkkejä.

Täytyy sanoa, että on hienoa treenata salilla, jossa monilla on kovia tavoitteita. On kiva seurata omien duunien ohessa mitä muut tekevät ja millä sykkeellä. Valitettavasti siihen ei ole vaan pahemmin aikaa, sillä yritän keskittyä sarjoihin täysillä ja pidän orjallisesti palautusajat märitellyssä 45 sekunnissa. Puhuttakaan siitä, että yritän höristellä korvia, kun keskustellaan tavoitteista sekä ruokavaliosta. Se on jollain tavalla inspiroivaa ja ehkä seura tekee kaltaisekseen...kyllä se ainakin treenimotivaatiota lisää.

Vaikka vireystaso meinasi piiputtaa oli treenin aikana energinen olo. Kotiin päästyäni aloin vataas miettiä nukkumaanmenoa. Mitäpä sitä turhaan pystyssä keikkuu, joten kokkasin munakkaan iltapalaksi ja painuin suihkuun. Nyt olen jo hyvän aikaa näpytellyt konetta muumilakanoista (muumilakanoissa muuten nukkuu parhaiten, kysykää vaikka Onnilta) ja meinaan huitasta pian kunnon yöunet huiviin. Näin talviaikaan pidän huolta siitä, että nukun tarpeeksi. Itselleni kahdeksan tuntia on aika passeli aika, mutta välillä venytän unet yhdeksään tuntiin. Ja pakko vähän leuhkia lopuun, mulla on nimittäin parhaat unenlahjat jotka tiedän :)

Kiirettä ja laiskottelua yhtäaikaa

Sunnuntaista piti tulla mun superpäivä, jonka aikana oli tarkoitus suorittaa kaikkea. Mutta mitäs siinä sitten kävikään? Ensin jumituin sohvalle purkamaan boxia, enhän mä muuten ehdi katsomaan telkkaria lainkaan. Sitten ryhdistäydyin ja selvittelin vaatekaaoksen, jonka olen saanut ihan itse aikaiseksi. Mikä siinä on niin vaikeaa, että vaatekaappi pysyisi järjestyksessä? Raivasin lipastosta pois vaateita, jotka on aika pistää kierrätykseen ja golfvaatteet saavat väistyä talviteloille. Ja sitten viikkosiivous...pakkohan se on aina hoitaa alta pois.

Sitten tapahtui jotain katastrofaalista...unohdin nimittäin syödä. Ja kun asia välähti mieleen löytyi jääkaapista vain valo. Onneksi kaapin pohjalta löytyi hätävaraksi pari Easy Diet ateriankorvikepussia. Mausta voi olla montaa mieltä, mutta kaikkea ei voi saada. Kello kävi mua vastaan ja yrittäessäni hönkäillä joka paikkaan jouduin toteamaan, etten ehdi kaikkea. Kahvakuulaa en halunnut missata, sillä halusin päästä tempaamaan, mutta kehonhuollosta piti tinkiä, harmillista.

Viime viikolla innostuin tempauksesta ja uskaltauduin ottamaan 12 kilon kuulan käsittelyyn. Tänään jatkoin valitsemallani tiellä. Tein sarjat kunnon pidoilla ja jaksoin kuin jaksoinkin painaa hyvin. Suuruudenhulluna kokeilin 16 kilon kuulaa, mutta se oli liikaa...malttia malttia! Tehtiin molemmilla käsillä ensin parin minuutin sarjat ja sitten vielä viiden minuutin putket. Vikat minuutit hapotti eikä ranne meinannut pysyä ojennuksessa, mutta sinnittelin loppuun asti. Lopussa kevennettiin ja otin suosiolla tutun 8 kilon kuulan, tuntui muuten höyhenen kevyeltä. Vikat toistot vasemmalla kädellä kirpaisivat oudosti, mutten kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota.

Mullahan on käsissä kunnon "känsät" saliharrastuksen ansiosta ja nehän ei pahemmin perusta kuulailusta. Tänään vasemman käden kovettuma repesi kunnolla, sattui muuten yllättävän paljon. Kävin kysymässä vinkin ohjaajalta, joka neuvoi pitämään rakkolaastaria kämmenessä parin päivän ajan. Ei mutta kuin kauppaan...perjantaina pitäisi olla käsi kunnossa, sillä ohjelmassa on kahvakuulakoulu osa 2.

Auts

Kauppareissun jälkeen oli tartuttava jälleen velvollisuuksien pariin, ei siinä saliohjelmat valmistu. Kokkasin jättikasan kasviksia, sillä niitä menee mun ruokavaliossa iso kasa päivittäin. En voi kyllä ymmärtää ihmisiä, jotka eivät syö kasviksia...ne on niin ihania! Mulla ei ole pahemmin aikaa ruuanlaittoon arkena, joten hoidan sen sunnuntaisin kerralla kuntoon. Samalla kun wokkailin kypsyi uunissa kalkkunapaisti eli ensi viikon ruuat on melkein valmiina. Kaipaan hiukan vaihtelua, joten nappasin muutamaksi päiväksi kylmäsavulohta. Lohta saisi syödä vain kerran viikossa, mutta lintsaan vähän, sitä on peräti neljän päivän tarpeiksi.

Jos yrittäisin edes rustata jotain paperille ennen nukkumaan menoa. Takaraivossa pyörii ajatuksia Leenan kahvakuulapainotteista kotiohjelmaa varten ja Seidin golfia tukeva saliohjelman on vaivannut jo viikon. Sen sijaan Antin leuanvetohaastetta tukevan treeniohjelman suhteen lyö edelleen tyhjää. Aloitan viikon huomenna treenivapaalla, joten työpäivän ja lenkin jälkeen on aikaa opiskeluun. Yläkropan lihakset alan jo hallita, mutta vatsalihakset sekä jalan lihakset tuottavat tuskaa. Päivän suoritustasoon ei voi olla tyytyväinen, mutta kylläpä teki hyvää vähän lorvia ja vastapainoksi rentoutua siivouksen muodossa. Huomaan hieman stressaavani noita kuntosalijuttuja, pari viikkoa aikaa ennen uutta koulutusviikonloppua.

Turvotusta ja turhautumista

Vaikka motivaation puutteesta mua ei voi syyttää niin malttamattomuudesta sitäkin enemmän. Tiedän varsin hyvin, että projektini paremman kunnon ja treenatun ulkomuodon eteen on vasta alussa eikä tuloksia tule hetkessä. Silti huomaan vilkuilevani peiliin päivittäin ja toivon näkeväni muutoksia. Pitkin viikkoa olin tuntenut omituista turvotusta, joten pienen empimisen jälkeen pomppasin tostaiaamuna vaa'alle...ikuiselle vihamiehelleni arvioitavaksi. Tulos oli tyrmäävä eli +1 kg ja päivä meni välittömästi pilalle. Olin kyllästynyt niihin tarinoihin "jätin sokerin ja valkoiset jauhot pois sekä laihduin 10 kiloa" minä punnitsen kaikki suupalani ja liikun hullun lailla, mutta edistystä ei liiemmin näkynyt maisemissa.

Yhden päivän synkisetelyn jälkeen palasin maan pinnalle. Naisen logiikka sai väistyä ja järki tuli taas estraadille. Kilo sinne tänne ei merkitse todellisuudessa mitään ja painoa tärkeämpiä edistysaskelia löytyy muuttuneista mittasuhteista. Onneksi kaapin perältä löytyi farkkuhame, joka ravisteli minut lopullisesti turhautumisesta todellisuuteen, mittavaatteet toimii mun tapauksessa. Kilot ovat tiukassa se on totta, mutta tietääkseni en ole asettanut laihdutustavoitta. Toinen fakta on se, että meillä naisilla kuukautiskierto vaan kurittaa painoindeksiä kuukausittain...miten mä nyt tämänkin menin unohtamaan?

Näin parin päivän päästä voin vaan naureskella itselleni. Mietin myös voiko jatkuva oman kropan sekä ruokien äärimmäinen tarkkailu aiheuttaa ongelmia? Olen tietääkseni perusjärkevä ihminen ja silti sain kauhean hepulin pienestä turvotuksesta. Jos tästä jotain hyvää pitää löytää niin ehkäpä muistan tämän seuraavaalla turhautumisen hetkellä, lasken kymmeneen ja asetan tavoitteita pidemmän ajan päähän. Öö mitä mä yritän valehdella...tunnen itseni ja näitä "ei tästä mitään tule ja en mää kehity yhtään"-hetkiä tulee jatkossakin. Onneksi mun ympärillä on ihania ystäviä, jotka jaksavat kiukkuhetkiä ja kannustavat mua kaikesta huolimatta - kiitos rakkaat!

Luen jonkin verran fitnessnaisten blogeja ja ihailen sitä kuinka varmoja he ovat. Olisi joskus kiva kuulla millaisia heidän epäuskon hetket ovat vai onko sellaisia lainkaan? Ja kuinka niistä saa riuhtaistua itsensä takaisin normimoodiin? Voisin kuvitella, että valmentajasta on kullanarvoinen apu noissa tilanteissa tai vaikkapa treenikaverissa. Onneksi mulla on kalenterissa varattuna 5.12 tapaaminen Samulin eli mun PT:n kanssa. Katsotaan mun treeni- ja ravinto-ohjelmat uusiksi sekä tehdään yksi treeni. Alkaa vähän (tai aika paljonkin) tuntua siltä, että säännöllisempi yhteydenpito Samulin kanssa tekisi hyvää. Kysyn tapaamisessa mitä moinen kustantaisi, sillä malttamaton kun olen, uskoisin tulostenkin olevan parempia koutsauksen alla.

Torstaina pidin vapaapäivän tai ainakin melkein. Kävin ohjaamassa kaverilleni Tiinalle uuden ohjelman. Aikaa tuhrautui matkoineen päivineen pari tuntia, mutta oppi tuli tarpeeseen. Sain selittää liikkeet rauhassa, näytin oikeaoppiset liikeradat ja valvoin, että ne tehdään oikein. Perustelin myös miksi olin valinnut ohjelmaan minkäkin liikkeen sekä toistojen määrät. Yritin vähän innostaa salitreenien lisäämiseen sekä maalailin kuvaa siitä, että seuraavalla kerralla voisin tehdä 2-osaisen ohjelman, taisi muuten ideakin osua ja upota. Suureksi yllätyksekseni sain myös ensimmäisen PT-palkkioni eli paketin ihanaa Yogi-teetä, kiitos ihanalle Tiinalle!

Tällä viikolla oli tarkoitus mennä Gym 1:lle täällä Lahdessa tutustumaan. No enhän mä saanut aikaiseksi hakea sinne korttia, joten jäänee seuraavaan viikkoon. Treenasin siten loppuviikon salit omalla kotisalilla eli K&M:llä. Oikeastaan hyvä näin, sillä toi on kaupungin paras paikka ja alkuviikon ti-to Tokialla vietettyjen tuntien jälkeen kaipasinkin tutuille huudeille. Eiköhän sitä ehdi ensi viikollakin, minne tässä on kiire valmiissa maailmassa vai miten se nyt menikään? Todella ristiriitaisia nämä mun kirjoitukset, tiedän sen itsekin ja hei mulle saa nauraa ;)

Viikon kohokohtana odottelin sunnuntaita ja treenejä ystäväni Reetan kanssa. Olen tehnyt 2-osaisen ohjelman ja odotin malttamattomana sen esittelemistä. Olosuhteiden pakosta jouduimme perumaan salitreffit. Voisin toki harmitella, mutta uusi päivä on sovittu viikon päähän, ja saanpahan nukkua aamulla pitkään. Mikäli hyvin käy koti saa myös kasvojen kohotuksen imurin ja luutun tekemien taikojen ansiosta, arvatkaapa kuka niitä heiluttelee? Ja sunnuntaiperinteeni mukaisesti tiedossa on Girya ja kehonhuoltotunnin Gentailla.

PS: Mun blogissa on aika vähän treenikuvia vaikka treeniblogihan tämä on...ei viitsi kanssatreenaajia häiritä, että hei voisitko ottaa musta kuvan. Voisi muuten olla aika koomisia tilanteista, jos alkaisin harrastamaan moista. Mun ystävä Vuokko tuunasi mun kulmakarvat tänään kuntoon ja meikkasi mut edustuskuntoon. Olihan siitä pakko räpsiä muutama kuva, ettei työ mennyt ihan hukkaan. Joku toinen olisi hyödyntänyt tilanteen lähtemällä ravintolaan syömään tai olan takaa juomaan, mutta mä olen tylsä sekä kaavoihini kangistunut. Lätkäisin pipon päähän ja painuin Onnin kanssa lenkille...sitten salille, kuinkas muutenkaan. Vaikka mun naamaa harvemmin näkee ilman meikkiä tuntui hassulta rehkiä silmämeikki viimeisen päälle laitettuna. Mutta toisaalta se toi vähän itseluottamusta, kun paikalla oli kolme toinen toistaan upeampaa fitness-naista. Pinnallista, tiedän, mutta mä olen nainen ja suorastaan haluan olla pinnallinen.

Ensiaputaitoja opettelemassa

Osittain kuntoilukärpäsen ansiosta olen jo jonkin aikaa haaveillut ensiaputaitojen päivittämisestä ajan tasalle. Mikäli muistan oikein ensiapukoulutus tuli viimeksi käytyä 15-vuotiaana eli onhan tosta aikaa. Eikä mulla ollut totta puhuen mitään mielikuvaa kuinka elvytystilanteessa tulisi toimia. Työnantajan ansiosta pääsin tänään Punaisen Ristin päivän pituiselle hätäensiapukurssille.

Päivä oli todella mielenkiintoinen ja opettelimme kuinka toimitaan mm. elvyttämisessä, palovammoissa, tukehtumisissa ja haavahoidoissa. Tuli sen verran toistoa, että uskoisin muistavani tärkeimmät jutut tarvittaessa. Ja koska kyse on elintärkeistä taidoista voisin käydä vapaa-ajalla ensiapu ykkösen eli pidemmän kurssin samasta aiheesta. Silti toivon, etten joudu hankkimiani taitoja käyttämään. Oikeastaan tuollainen kurssi pitäisi olla pakollinen kaikille. Kannattaa siis ehdottomasti mennä mikäli siihen tarjoutuu mahdollisuus.

Treenien suhteen viikko on alkanut hyvin. Omille treeneille ei ole tällä viikolla aikaa, mutta muiden treenejä on sitäkin enemmän testattavana. Tiistaina kävin Tokialla treenaamassa ystävälleni Reetalle tekemäni jalka/vatsaohjelman. Ja tänään sama paikka sama aika sekä Reetan kakkospäivän testaus, johon kuului yläkropan pumppaus. Molemmat päivät saavat mun hyväksynnän ja kroppakin tietää tehneensä jotain...au mun takareidet! Vielä kun saan sunnuntaina ystäväni hyväksynnän, mutta se selviää sitten kun kurvailen Lammille.

Huomenna pääsen harjoittelemaan sitä vaikeinta osuutta eli ohjaamista. Mulla on salitreffit Tiinan kanssa seiskalta ja katsotaan miten hyvin saan myytyä uuden ohjelman. Pitäkäähän peukkuja pystyssä, tarvitsen kaiken tsempin mitä on tajolla. Ohjauksen jälkeen kokeilen vielä yhden ohjelman käytännössä...rankaa tämä testaus :) mutta antoisaa puuhaa.

Perjantai-lauantai-akselilla olisi testattava uusi salituttavuus. Työkaverini Tuija treenaa Gymillä, joka on yksi Lahden tunnetuimpia saleja. Jostain syystä mä en ole aikaisemmin eksynyt sinne suunnalle ja nyt lähden tsekkaamaan mestat. Kaiken muun keskellä kaipaan lisäoppia myös erilaisten kuntosalilaitteiden suhteen. Jokaisessa on vähän omanlaiset säännöt ja logiikat, enkä mä ole tunnetusti loistava kummassakaan. Mutta hei sehän ei ole estänyt mua ennenkään. Tän tien meinaan kulkea kivikoista tiukkoihin kurveihin ja alamäistä masentumatta.

Treenipainoja, reality bites ja tempausta

Lauantaina vedin salitreenit viikon osalta purkkiin tekemällä oman jalkatreenini. Viikkoonhan mahtui kolme omaa treeniä ja kaksi muille tekemieni saliohjelmien testaustreeniä eli viisi salikäyntiä. En kyllä ole valmis siihen, että huhkisin joka viikko noin ahketasti kuntosalilla. Tosin seuraavat pari viikkoa on pakko, joulukuun alussa voin mahdollisesti hengähtää mikäli läpäisen kuntosalivalmentajan kurssin. Olisikin ihan kiva ehtiä vaihtelun vuoksi Gentaille Kuntomixiin ja Cross Circuittiin.

Niitä treenipainoja...edelleen Annin toiveesta, mutta ei näillä elvistelemään pääse.


Smith-kyykky
lämppäsarja +5 kg x 15
15 kg 15 - 15 - 13 lisätty painoja 5 kg edelliseen viikkoon
Reisiojennus
20 kg 15 - 15 - 13 lisätty 6 kg edellisestä viikosta
Jalkaprässi
100 kg 15 - 15 - 15 -20 kg edellisestä viikosta
Jalkaprässi pitäisi tehdä smithin jälkeen, mutta jouduin tekemään reisiojennuksen ja päätin säästellä kroppaani pienemmillä painoilla. Tein myös prässin normaalia laajemmalla liikeradalla, tuntui se silti vaikkei painoilla voikaan lesoilla :)
Reisikoukistus
30 kg 15 - 13 - 13 vihaan tätä, tuskallinen masiina...aivan kuten reisiojennuskin
Sissykyykky
(=laite, jossa jalat lukitaan kiinni ja mennään kyykkyyn hieman taaksepäin nojaten eli ei painoja mutta erittäin tuskallinen masiina tämäkin)
3 x 20 lisäsin toistoja aikaisemmasta +5 jokaiseen sarjaan jee!
Pohkeet smithissä
10 kg 20 - 15 - 15 liike vaihdettu, aiemmin tehty pohkeet istuen
Oli pakko vaihtaa laitetta, sillä istuen tehtynä pohkeen alaosa vahvistuu ja mun jaloista alkoi katoamaan naisellinen muoto. Tällä saa koivet takuuvarmasti juntturaan ja kaunista muotoa pohkeen yläosaan.
Hengitysrutistus
3 x 15
Hover
2 min / 1:45 min / 1:45 min


Reality bites osuus

Hyvän punttisetin jälkeen oli aika suunnata isänpäivän viettoon. Ennen maalle lähtöä pakotin siskoni nappaamaan musta mittakuvat. Ne on sen verran karua katsella, että niitä ei nähdä täällä ennen kuin todellisuus muuttuu roimasti. Vetäsin päälle urheilutopin ja minimaaliset better bodiesin mikrot, outfit todella paljasti kaikki muhkurat. Housut tekivät mun vyötäröstä tursuilevan ja reidet huusivat myöskin armoa. Mun elämä meinasi valahtaa vessanppöntöstä alas, mutta toisaalta mahtaa olla mieletön tunne, kun vatsa ei enää römpötä ja reisissä alkaa näkymään salitreenin vaikutus. Sitä päivää odotellessa...

Vaikka mun fiilikset eivät olleet parhaat mahdolliset kuvaussession jälkeen pidin tiukasti kiinni lauantain herkkuhetkestä. Vaikka totuuden nimissä se oli menetetty torstaina, mutta olin armollinen. Ja niin paljon mun luonteenlujuuteni ei kestä, että olisin pystynyt sivuuttamaan siskon tekemät isänpäiväherkut. Iskä oli ne ansainnut, mutta pitihän munkin osingoille päästä. Enkä tosiaan pystynyt vastustamaan pullaa, suklaamuffinsseja, katkarapuvoileipäkakkua ja lohimunakasrullaa. Taivaallisen herkullisia...arvaatte varmaan, että vatsa oli toista mieltä.

Sunnuntaina palasin ruotuun, vaikka äiti pisti parastaan kokatessaan isänpäivälounaan. Onneksi mun lautaselle löytyi terveelliset vaihtoehdot: hirvipaistia, kasviksia ja riisiä. Jälkiruuan virkaa toimitti kuppi kahvia, tyhjää parempi vaihtoehto. Kiirehdin kaupunkiin, sillä girya tunti odotti mua. Ilmeisesti isänpäivä aiheutti treeni-inflaation, sillä paikalla oli kolme innokasta. Ohjaaja veti silti huippuhyvän treenin ja hiki päässä väännettiin reilut 60 minuuttia. Ensin vedettiin polttava alkulämmittely ennen asiaan pääsyä.

Ja sitten sitä tempaushehkutusta

Minnan alkulämmittely:

- hyppynaru
- etuheilautus kahvakuulalla 8 kg
- hyvää huomenta liike kepillä
- hyppynaru
- etuheilautus kahvakuulalla 12 kg
- valakyykky kepillä
- hyppynaru
- etuheilautus kahvakuulalla 12 kg
- vartalonkierto kepillä
- hyppynaru
- etuheilautus kahvakuulalla 12 kg
- kauhominen kepillä

1 min/liike eli 12 minuuttia

Sitten keskityttiin tempaukseen, alla Marko Suomen taidonnäyte. Tuo Marko on muuten yksi Suomen kovimmista kahvakuulan puolestapuhujista. Kannattaa tutustua, tuo mies tietää mistä puhuu.

 

Eka treenattiin tempausta kevyesti, mä valkkasin tutun 8 kilon kuulan. Ja sitten lähdettiin testaamaan mihin rahkeet riittää eli 7 minuuttia tempausta putkeen. Tehtiin töitä pareittain, pari tsemppasi, laski toistot ja neuvoi suoritustekniikassa. Olihan se aika setti, kättä sai vaihtaa puolivälissä eli 3,5 minuuttia per puoli. Olin tyytyväinen suoritukseeni, sillä tempaus on ollut mulle vaikea liike ja nyt se alkoi sujumaan.

 

Lopussa nappasin 12 kilon kuulan viimeisiin sarjoihin. Kun tekniikka alkoi sujumaan ei painon lisäys tuntunut pahalta. Sain vielä hyviä vinkkejä, joilla saan parannettua suoritustani entisestään. Lienee yllättävää, mutta mä vähän innostuin. Ensi sunnuntaina olen tikkana samaan aikaan tatamilla ja lähden rohkeasti isomman kuulan kanssa töihin. Aikaisemmin olen tehnyt liikkeet lähinnä käsivoimilla, mutta nyt alan löytämään voiman koko kroppaa hyödyntäen. Se on niin hieno tunne, kun huomaa kehittyvänsä jossain.

 

Tunnin päätyttyä käsivarsia pakotti ja pohkeissa tuntui ikävältä. Hyppynaru on aika raadollinen treeniväline, etenkin jos on edellisenä päivännyt pumpannut lihakset kipeiksi. Ehdin hengähtää puolituntia ennen seuraavaa koitosta, jonka aikana hörppäsin palautusjuoman ja söin rahkan välipalaksi. Sitten vielä reilun tunnin kehonhuolto, kroppa todella kaipasikin venyttelyä. Mun lihakset on nyt rullattu kuntoon, mutta sen verran stydiä kamaa tämä viikko, että viikko alkaa huomenna lepopäivällä.

Töltin huumaa

Torstaina oli kiva päivä, sillä suunnattiin työporukalla tiimipäiville Vierumäelle. Päivä tehtiin töitä, mutta neljältä vaihdettiin ulkoiluvaatteet päälle ja suunnattiin issikkatallille. Mun ratsun nimi oli Jarppi ja vaikka issikat ovat tunnettuja rauhallisen luonteensa ansiosta pelkäsin henkeni edestä. Olen aina ihannoinut ratsastusta, mutta selkään päästessäni kammoan korkeutta, sieltähän voi vaikka pudota. Ensimmäiset puoli tuntia olin kauhusta kankeana, mutta sitten aloin nauttia menosta ja osasin hieman myötäillä kropalla hevosen tahdissa. Kolmas kerta toden sanoo ja tölttikin alkoi sujumaan. Oman jännitysmometin tilanteeseen toi se, että oli pimeää ja hämärä metsäpolku luontokappaleen selässä ei ole ihan mun mukavuusalueella. Sen verran se kyllä jäi polttelemaan, että olisi kiva lähteä valoisaan aikaan muutaman tunnin issikkavaellukselle. Pidetään siis mielessä ensi kesänä.

Ainoa miinus tossa päivässä oli se, etten pystynyt noudattamaan ruokarytmiäni. Aloitin kyllä hyvin, puuroa töissä ja lounaspöydässä kokosin lautaselle silmämääräisesti kasviksia, kalaa sekä riisiä oikeassa suhteessa. Mutta sitten...mun eväskananmunat unohtuivat työpaikalle, joten jouduin nappaamaan välipalaksi leivän. Tosin kylläpä maistui leipä hyvältä. Ratsastuksen jälkeen söin rahkaa, se sentään löysi tiensä matkatavaroihini. Mutta iltaruokaa pitikin sitten odotella hermostumiseen asti, mulla meinasi palaa pinna ihan totaalisesti siinä odotellessa.

Kellon ollessa puoli yhdeksän illalla ja mahan huutaessa omaa etuaan viis veisasin ruokavaliostani. Alkuruokana oli ihana lohileipä ja pääruokana sisäfilepihvi (täydellisen medium), taivaallisia kasviksia ja perunoita. En ole perunan ystävä, mutta tuolloin en juurikaan tiennyt paremmasta. Eipä tullut pieneen mieleenkään kieltäytyä moisesta. Ja ruokajuomana nautin pari lasia viiniä, repsahdin hyvällä omatunnolla. Eipä se olisi auttanut vaikka olisin kuinka morkkistellut, joten nautin hyvästä seurasta, juomasta ja ruuasta. Ja vaikka koko komeus sai arvoisensa kruunun jälkiruuan muodossa niin eihän se nyt maata kaada. Oli muuten ihana jälkkärikin, suklaamoussea, kermaa ja marjoja. Illan edetessä join vielä yhden oluenkin ja makustelin sipsejäkin...mmm!

Kroppa ei niellyt purematta mun tiimi-illan ruokavaliota, nukuin huonosti ja heräsin vatsakipuihin. Kyllä olisi puuro maistunut, mutta tarjolla oli leipää. Pitää ihan ihmetellä miten hyvältä tumma leipä maistuikin, reissu teki niin hyvää. Joskus on ihanaa jutella kollegoiden kanssa rauhassa ja relata muutenkin. Ennen lähtöä päästiin lounaspöydän kautta ja voi taivas sitä salaattipöytää! Tällä kerralla en edes harkinnut jälkiruokapöydän antimia, ihailin vain etäältä.

Työpäivän jälkeen kurvasin läheiselle kuntosalille odottelemaan Tainaa. Käytiin Tainalle tekemäni ohjelma läpi kaikessa rauhassa. Selitin miksi mikälin liike on valittu ja neuvoin tekniikoiden kanssa. Sitten jäin testaamaan Tiinalle tekemäni ohjelman. Salilla oli vierähtänyt jo puolitoista tuntia, joten en ollut enää parhaassa terässä. Tiinan treeniin teen pari pikkumuutosta, mutta sitten se on valmis ohjausta varten.

Vihdoin ja viimein kotiuduttuani palasin ruokavaliossa ruotuun. Suihkun jälkeen sonnustauduin ihaniin yökkäreihin ja käperryin viltin alle, täydellistä elämää! Olen nauttinut vain siitä, että ei ole kiire minnekään ja olen kotona, koti on kuitenkin ihmisen paras paikka. Illalla ohjelmassa on vielä lehtien lukua...Trainer4You:n kouluttajan kehotuksesta ostin läjän kuntoiluaiheisia lehtiä (Kunto Plus, Hyvä Terveys, Fit, MeNaiset Sport ja Bodaus) joihin olisi tarkoitus tutustua. Tutkin lähinnä sitä miten eri kantilta liikunnasta voidaan kirjoittaa. Edelleen oleellisia juttuja kuntosalivalmennusopintojen suhteen, mutta pientä vaihtelua kirjan pänttäämisen suhteen. Mun oppimisprosessi voisi toki olla pidemmällä...ehkä ne palaset vielä loksahtavat kohdakkeen.

 

PS: Kiitos kaikille lukijoille, joku selvästi käy täällä. Mun blogi on ollut viisi kuukautta pystyssä ja lukukertojakin on kertynyt yli 4000. Kaunis kiitos siitä kaikille!

Keskiviikon kerrontaa

Eilen oli veto ihan kateissa, rinta/selkätreeniin ei tuntunut löytyvän poveria. Pienensin painojakin, sillä paikkojaan ei kannata rikkoa ja välillä suoritustekniikkaan kannattaa kiinnittää erityishuomiota. Ja se, että opiskelee oikeita tekniikoita sekä lukee kuntosaliharjoittelusta kieltämättä vaikuttaa. Olen kiinnittänyt erityishuomiota lämmittelysarjoihin, niitähän mun ohjelmassa ei ole annettuna.

Tänään meinasin ottaa ahteriosaston työn alle...smith oli varattu, joten palasin oikeaan treenijärjestykseen ja käsivarsien kuritukseen. Olisinhan mä voinut aloittaa jalkaprässin kanssa, mutta ei vaan huvittanut. Syy miksi halusin muuttaa treenien järjestystä on se, että rinta/selkäliikkeet kuormittavat aika paljon hauiksia ja olkapäitä eli lihaksissa on jo väsymystä. Lihasryhmälle kun pitäisi antaa 48 tuntia lepoa, etenkin kun treeni on rankkaa. Mutta tänään se sitten kulki kivasti, tuli ihan hyvä mielikin kaupan päälle.

Työkaverini Anni kyseli mun treenipainoista, joten paljastetaanpas niitä tämän päivän osalta:

- pystypunnerrus kp
lämmittely 5 kg x 15
varsinaiset sarjat 9 kg 15 - 12 - 9
- vipunostot sivuille kp
3 kg 15 - 15 - 15 ensi viikolla nostetaan painoja!
- takaolkakone
20 kg 15 - 12 -10 tuskallinen, tässä olen juuri lisännyt painoja
- hauiskääntö taljassa
23 kg 15 - 12 - 10
- hauiskääntö koneessa (kuin scot penkki)
11 kg 15 - 15 - 15 ensi viikolla lisää painoja!
- ranskalainen punnerrus kp
6 kg 15 - 13 - 10
- taljaojennus tangolla
30 kg 15 - 14 -12 tässä olen juuri nostanut painoja

Juttuhan ei ole siinä, että pitää olla hirveet painot. Painoa pitää olla siten, että kroppa joutuu työskentelemään kunnolla ja juuri kun sarjat menevät puhtaasti on syytä nostaa vastuksia. Jos haluaa treenata isoilla painoilla niin no hätä lihakset eivät kasva hetkessä, tämähän on se yleinen harhaluulo...etenkin naisilla. Isojen lihasten eteen pitää tehdä määrätietoisesti töitä ja siihen liittyy kunnollinen ravinto sekä lepo. Käytiin tästä aiheesta hauska keskustelu Annin kanssa, tosin liian lyhyt sellainen. Käyttämällä kunnon painoja kroppaan tulee muotoa, hieman sitä lihasmassaakin, joka korvaa löllöä, mutta bodarin kroppaa ei saa puolihuolimattomasti.

Oikeesti mahtavuutta, että töissä on mun lisäksi muutama innostunut kuntoilija. On mukava vaihtaa kuulumiset kahvitauolla, sillähän ei ole merkitystä, että jokainen treenaa eri tavalla ja jokaisella on omat tavoitteet. Vielä kun saataisiin koko porukka innostumaan, mutta se taitaa olla liian paljon vaadittu. Nyt mä painun opintojeni pariin, eilen pänttäsin olkapään, ojentajan ja hauiksen tehtävät. Tänään olisi tiedossa vatsalihakset ja niitä on muuten ihan pirusti!

PS: Nälkä...se ei vaan jätä mua rauhaan :( ja pullaakin tekisi mieli

Tyttötreenit

Sainhan mä eilen suunniteltua pari treeniä ja tänään oli aika jatkaa action planin toteutusta. Nappasin salikamat aamulla mukaan ja singahdin töistä treenaamaan, harvinaista herkkua. Ystäväni Taina käy eri salilla kuin minä, joten hetken mielijohteesta ostin sinne kymppikortin. Jotenkin musta on helpompi tehdä noi kuntosalivalmentajaprojektin treenikokeilut eri salilla kuin missä teen omat normitreenit. Muutenkin on hyvä tutustua erilaisiin laitteisiin. En osaa enkä edes yritä selitellä enempää tätä naisenlogiikkaa tämän enempää. Ja sainhan mä sen kortin firman alennuksilla eli pieniä investointeja.

Halusin testata miltä se paperille rustattu liikepakki tuntuu ja tietenkin kuinka kauan salitreeni vie aikaa. Omakin treenimotivaatio valuu vessanpöntöstä alas jos liikkeitä pitää hinkata liian kauan. Tunti on aika optimaalinen treeniaika niin mielen, kehon kuin ajankäytönkin kannalta. Vaikka tykkää treenata niin eihän se sitä tarkoita, että muu elämä menettää merkityksensä. Ja mitä kovempaa treenaa sen suurempaan rooliin lepo nousee. Sille on vaan löydettävä tilaa aikatauluista.

Tainan treenissä pääpaino on käsivarsilla ja vatsoilla, eikä haittaa vaikka samalla palaisi rasvaa. Omissa treeneissä yritän lisätä painoja jatkuvasti ja tälläkin hetkellä pidän niistä tarkkaa kirjanpitoa. Nyt nappasin pieniä painoja ja tein sarjat suhteellisen vauhdikkaasti, tekniikkaa ei tarvinnut juurikaan murehtia. Mutta kun painoin lyhyillä palautuksilla eteenpäin tuli lihaksiin kiva polte. Ja pakko myöntää, että erään liikkeen kohdalla 3x15 oli mulle liikaa. Jäin vähän miettimään, että tälle osa-alueelle ois tehtävä jotain.

Eli kyllä "tyttötreeneillä" saa napakan treenin vedettyä. Ja olihan se ihan mielettömän mukavaa vaihtelua. Vaikka tykkään K&M:stä kuin hullu puurosta (tykkään myös puurosta) oli kiva treenata eri ympäristössä. Joskus on hyvä rikkoa tottuttua, varmaan kroppakin kiitteli ja kiittää jatkossakin. Tämähän ei jää tähän :) Seuraavaksi taidan vetäistä Tiinalle tekemäni treenin.

Huomenna palaan mun omiin kuvioihin...rautaa kehiin! Pientä taiteiluahan se vaatii, että saa mahdutettua viikkoon kolme punttitreeniä, venyttelyn, jotain Gentain treenejä ja vielä uusien treeniohjelmien testauksen ohjauksineen. Tämä viikko tekee oman värinsä, sillä yksi yö menee työporukalla tiimipäiviä viettäessä. Vaikka aluksi murehdin löytyykö mulle saliohjauksien koekaniineja niin eihän niistä ole pulaa...onneksi. Jos aikaa olisi enemmän ehtisin tehdä niitä tiuhempaa tahtia, mutta ei nyt pistetä koko elämää uusiksi.

Ilta oli tarkoitus pyhittää opiskeluun. Ehdin päntätä hieman, otin maltillisesti syyniin rintalihaksen, leveän selkälihaksen ja epäkkäät. Mä alan jo hiukan oppimaan, tai ainakin luulen niin. Sohvalla oli vino pino erilaisia kuntoilu/terveyslehtiä eli valmistauduin tutustumaan median tarjontaan. Päädyin kuitenkin parantamaan maailmaa puhelimitse ystäväni kanssa puolentoista tunnin verran, lehdet sai siis jäädä. Nyt kello onkin niin paljon, että painun pehkuihin. Uniteeman takia lisään loppuun ihanan kuvan mun parsonal trainerista. Sain napattua lauantaina kuvan Onnin aamuhaukottelusta, herra on taas vaihteeksi maalla, joten ikävähän tässä meinaa vaivata.

PS: Kannattaa kokeilla välillä tyttö- tai äijätreenejä!

Elämä on valintoja

Perjantai-iltana mun elämän kohokohta oli punttitreeni...kuinka muutenkaan. Sain vedettyä käsivarret hyvin hapoille, etenkin olkapäissä tuntui mukava jomotus. Vastaavasti puolet mun työkavereista tuntui viettävän ratkiriemukasta elämää kaupungilla, tyydyin seuraamaan menoa Facebookin kautta. Aamulla tosin kiittelin kunnon yöunista, mutta voisihan sitä joskus tehdä muutakin kuin syödä vaa'an kautta, treenata ohjeiden mukaan ja huolehtia riittävistä yöunista. Lievän harmituksen keskellä päätös kumpusi kuitenkin sisältäni, yksi bileilta tekisi turhaan tuhoja matkalleni. Katse kohti horisonttia ja tavoitteena treenattu kroppa, puistelin harhailevat ajatukset pois mielestä.

Sisuntuneena kokkasin eväät kyläreissua varten. Oli siinä taas purkkia ja purnukkaa mukana, kun ystäväni Jonna nappasi mut kyytiin Evon reissua varten. Onneksi mun ystävät eivät lainkaan katsoneet kieroon vaan talon "emäntä" Reetta laittoi mun Tupperwarearmeijan kylmiöön ja ruokailun alkaessa sain käyttää lautaseni mikron kautta. Vähän kyllä poltteli, sillä tarjolla olisi ollut taivaallisen näköisiä uuniperunoita lohitäytteellä ja raikkaalla salaatilla. Kahviaikaan kaivelin esille omenarahkani, ei se tosin suklaakakkua voittanut, mutta mä olen valintani tehnyt.

Olihan mulla se herkkuhetki edessä, mutta halusin ajoittaa sen lauantai-illan treenin jälkeen. Luulin pääseväni yksityissalille, sillä ehdin K&Mlle vasta puoli kymmeneltä, mutta muitakin tylsiä ihmisiä löytyy ja salilla kävi melkein vilkse. Mun jalkatreeniä häiritsi vatsa, joka juoksutti vessassa, mutta ei vaan voinut jättää leikkiä kesken. Jalkapäivä on se, jossa hieman himmailen painoja turvallisuuttakin ajatellen. Seuraava personal trainerilta otettava tunti on varmasti fiksuinta ajoittaa jalkatreeniin, jotta löydän siihen kunnon tehot. Sain vedettyä silti hyvän setin ja loppuun vielä tiukka sarja vatsoja...voimapyörä kulkee melkein kuin unelma. Pystyisiköhän sitä kokeilemaan suorin jaloin vedettynä?

Palkitsin itseni kurvaamallä mäkkärin kautta, mikä on koomista, sillä halveksin pikaruokaa. Valitsin kunnon mätöt eli kolme juustohampurilaista, Mc Flurry jäätelön ja kokiksen. Vaikka himoitsen roskaruokaa se ei edes maistunut hyvältä ja eihän siinä mitään hyvää olekaan. Hampurilaiset sain upotettua, mutta jäätelö meni suurimmaksi osaksi roskikseen. Coca cola sentään maistui taivaalliselta, enhän mä edes pidä limsasta, omituista! Ensi viikonloppuna pääsen herkuttelemaan laadukkaasti, sillä tiedossa on isänpäivä ja iskälle pitää kokkailla kaiken maailman herkkuja. Luotan tässä tosin äitin ja siskon toteutukseen, ruuanlaitto kun on mulle nykyisin pakollinen ohjelmanumero.

Sunnuntai oli pyhitetty opiskelulle ja treeniohjelmien tekemiseen. Yllättäen se ei ihan toteutunut. Oli pakko inspiroitua kodinhoidosta, pyykkikone ei ollut pyörinyt pariin viikkoon. Toisaalta siivoaminen tuntui melkeinpä nautinnolta, ehtiihän sitä päntätä. Kaipasin Gentaille, joten buukkasin itselleni parin tunnin action pläjäyksen. Ensin tunnin kahvakuula, jossa keskityttiin tempaukseen, uskaltauduin tekemään osan treenistä 12 kilon kuulalla. Oli kyllä hyvä setti ja tempauskin alkaa sujumaan, tekniikka on musta aika vaativa. Väliin puolen tunnin tauko, jonka aikana imasin eväät ja palautusjuoman. Sitten vielä reilu tunti kehonhuoltoa eli kunnon venyttelyt koko kroppaan, kyllä sieltä vaan löytyy kipeitä kohtia.

Jostain syystä sunnuntai on mulle kaikkea muuta kuin lepopäivä. Tai no teen itselleni tärkeitä asioita eli pää nyt ainakin lepää vaikka kroppa onkin jatkuvassa liikkeessä. Ja koska mulla nyt on erinäisiä tavoitteita kuntoilun suhteen, joka näkyy lautasella, oli aika kokata viikon eväät valmiiksi. Huomisesta lähteien mun lautaselta löytyy takuumureaa naudanpaistia, kalkkunarullaa, kukkakaalia, parsakaalia sekä uunijuureksia. Eipä uskoisi, että olen dieetillä (dieetti=ruokavalio) sillä syön niin hyvin. Ja loppujen lopuksi noi kunnon paistit sekä itse valmistetut kasvissekoitukset tulevat myös kukkarolle edullisiksi. Mä ihan odotan, että pääsen syömään värikkäitä, herkullisia ja terveellisiä annoksiani. On siinä pieni ero kotiruuan ja pikamätön välillä...tosin niin on vaivan määrässäkin.

Mielessä pyörii kaikki ne henkilöt, joille olen lupautunut tekemään saliohjelman. Antin ohjelma tulee olemaan haastavin, se tuli uniinkin :) mutta sitä pitää vielä hieman miettiä...tai oikeastaan aika paljonkin. Tieto lisää tuskaa, sillä nyt kun ymmärrän jotain ohjelmien tekemisestä ei sen rustaaminen luonnistu hetkessä. Muutaman suttuversion jälkeen Tainan ja Tiinamarin ohjelmat ovat valmiit, nyt pitäisi vaan löytää aikaa siihen, että ehdin treenaamaan ne itse läpi. Sitten sovin ajat ohjauksille, sehän se vaikeinta taitaa ollakin. Mutta projekti etenee jokaisella osa-alueella, eiköhän nämä valintojen aiheuttamat rajoitukset vielä palkitse korkojen kera.

Halpa hengenpelastaja ja torstaihöpinöitä

Viimeistään kellojen kääntämisen jälkeen ulkona tuntuu olevan jatkuvasti pimeää. Pimeää aamulenkillä ja pimeää iltalenkillä, sen valoisan ajan törötänkin toimistossa tietokoneen ääressä. Ja kyllä tekee tiukkaa lähteä iltaisin lenkin ja syömisen jälkeen kotoa treenaamaan. Autollakin pitää taas totutella ajamaan pimeässä ja viimeistään ratin takaa huomaa kuinka vaikea jalankulkijoita on nähdä tummissa vaatteissa.

Havahduin tähän pimeään vuodenaikaan jo muutama viikko sitten. Kävin varta vasten investoimassa kasan heijastimia, niitähän pitää ripustaa kaikkiin takkeihin ja mulla niitä takkeja riittää. Heijastin on varsin fiksu keksintö ja halpa hengenpelastaja, suosittelen siis useamman hankkimista jokaiselle. Jostain kumman syystä mun taloudessa kesällä on sellainen vaikutus, että heijastimetkin tuntuvat katoavan maan alle. Viime syksynä hankitut Fingerborg (eri hienot sellaiset) killuttimet ovat tyystin kadonneet.

Onnillakin on turvaliivi, mutta se on äitillä tuunattavana. Koirani kun ei satu mitoiltaan valmisvaatteisiin, joten liiviä pitäisi hieman lyhentää. Aivan kuin karvakuononi tajuaisi heijastimen merkityksen (siis tietenkin Onni tajuaa) sillä se kantaa liiviä varsin tyytyväisen näköisenä. Meidän päälle ei muuten ajeta vaan haluamme erottua pientareella.

Eilisen rinta/selkäpäivän uuvuttamana tyydyin tänään lepopäivään...jo kolmas tällä viikolla. Kroppa viestii muutenkin väsymystä, joten tarjotaan nyt kerrankin lepoa. Viikonlopun aikana ehtii rehkiä liikunta-annoksen täyteen. Palkkapäivän kunniaksi toteutin haaveeni ja marssin Intersportiin, kotiin lähti Haglöfsin Gore tex housut. Myyjä yritti kaupitella takkiakin, mutta siihen mun talous ei olisi taipunut. Maltan tuskin odottaa, että pääsen huomenna koeajamaan mun uusimman hankinnan. Noi on fiksusti suunniteltu, sama malli sopii naisille ja miehille. Sen lisäksi housuja löytyy meille pätkille, aivan kuin nuo olisi tehty juuri minulle ja omansa on normaalipituisille sekä pitkille. Ja trust me housut tulevat maksamaan itsensä käyttömukavuudessa sekä -vuosissa takaisin. Köyhän ei kannata ostaa halpaa pitää niin paikkansa urheiluvaatteista puhuttaessa.

Mikä hienointa elimistö alkaa tottumaan ruokavalioon. Muutaman viikon kurittanut huutava nälkä alkaa kyllästyä ja tunnen itseni paikoitellen jopa kylläiseksi. Se pakkomielteinen ruokien ajattelukin helpottaa samassa suhteessa...jo oli aikakin. Samanaikaisesti tuloksiakin alkaa näkymään, hiljaa hyvää tulee. Olen jo muutaman päivän ajatellut, että peilikuvassa on tapahtunut muutoksia, joten pomppasin aamulla vaa'alle. Lienee nälkäkuurin ansiota, mutta näyttäisi siltä, että 1,5 kiloa on kadonnut vyötäröltäni. Taas tuli lisämotivaatiota punnita suupalat ja kiikuttaa ne kaikki kymmenen eväsrasiaa aamuisin töihin. Joulukuun alkuun on jaksettava ja sitten katsotaankin mun treenit sekä ruokavaliot uusiksi.