Läväytetään nyt faktat pöytään, HCR eli puolimaraton on 2,5 kuukauden päästä ja mun juoksutreenit on holdissa. Pakko myöntää, että stressaa jonkin verran, eihän tää näin pitänyt mennä. Olen vieläpä ilmoittautunut ryhmään, jossa aikatavoite on 2 tuntia. Missäköhän se realismi oli tammikuussa? Kai mä sentään luovun siitä maratonhaaveesta...no en todellakaan. Mä olen haaveilija ja rakastan pilvilinnoja!
Eilen tuli painettua 9,5 tuntia töitä, nökötin kotona keittiönpöydän ääressä ja hakkasin läppäriä hullun lailla. En olisi keskeyttänyt sittenkään, mutta koira katseni anovasti ja oli pakko viedä ulos. Mutta wow mikä draivi mulla oli päällä! Haaveilija ja workaholic samassa ruumiissa...pakko se on myöntää.
Niinhän siinä sitten kävi, että koira lähti taas maalle. Ei muuten paljon taakseen vilkuillut saatuaan lenkkipuvun päälle ja livahdettuaan porukoitten mukaan. Mä jäin yksin kotiin ihmettelemään, mitä sitä voisi tehdä. Kroppa kävi kierroksilla ja päässä pyöri työasioita kuinkas muutenkaan. Lösähdin sohvalle ja kääk millaisen jumitustilan työpäivä sai mun niskassa aikaa.
-> Ostoslista: hanki työpöytä ja kunnon työtuoli (suomennos Ikean keikkaa pukkaa)
Sohvalla jonkin sortin välikuolemaa tehdessäni kääriydyin vain tiukemmin vilttiin...paleli. Kroppa huusi kuitenkin liikettä ja lopulta sain ahterini ylös puoli yhdeksältä. Ei muuten ollut ihan helppoa, taistelin itseni kanssa eräänkin hetken ennen päätöstä. Sitten vaan ylös, ulos ja lenkille!
Niinpä mä sitten ampaisin liikenteeseen ja kuten otsikosta voi päätellä juoksin halki kaupungin. Juoksutauosta huolimatta askel kulki ja matka taittui kevyesti. Kirmasin kotoa läheisen Joutjärven ympäri, paloaseman kulmalta kaarsin kaupunkiin päin. Muotoiluinstituutin ohi ja edelleen Sibeliustalolle sekä satamaan. Kiersin Pikku Veskun ympäri 1,5 kertaa ja eipä ollut lenkkipoluilla ruuhkaa. Sitten keskustan halki kotia kohti. Lopputulos 11,5 km, aika 1 h 25 min ja huippu hyvä fiilis! Juokseminen on kyllä aivan mahtavaa, vielä kun sille löytyisi tarpeeksi aikaa.
Olisihan se vaan mahtavaa juosta puolimaraton alle kahdessa tunnissa ja entäpä maraton. Miten voittajaksi sitä tuntisikaan itsensä, kun kuningasmatka eli 42,2 km olisi takana. Jatkan haaveilua ja aika näyttää miten mun käy. Rohkea rokan syö, eiks jee?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti