Maaliskuun ajan meidän salilla on tehty läpi maailman tehtäviä Open Games treenejä. Missasin ekan viikonlopun, mutta nyt on kolme kovaa plakkarissa eli kertoilenpa hieman niistä. Ideana on tehdä n.s kisatreeni, jossa ensin otetaan lämpö päälle ja sitten tehdään treenit parin kanssa vuorotellen. Toinen laskee suoritukset ja merkkaa ne viralliseen tuloskorttiin. Tämän lähemmäs CrossFit kisoja en tule todennäköisesti pääsemään. Ellei sitten joskus olisi mahdollisuudet joihinkin aloittelijoiden leikkiskaboihin osallistua, you never know!
Kolme viikkoa sitten tehtiin liikepatteria valakyykky (tanko pään päällä suorin käsin) ja leuanveto. Aikaa oli aina 3 minuuttia, jolloin molemmat liikkeet piti tehdä kahdesti ja loppuajan sai levätä. Joka kierroksella tuli 2 toistoa lisää ja settiä jatkettiin niin pitkään, kuin toistot ehti tekemään määräajassa. Skaalatussa eli helpotetussa versiossa naisten valakyykkypainot olivat 20 kg ja leuanvedoissa sai käyttää kuminauhaa. Olin aiemmin tehnyt valakyykkyjä vain 15 kilolla, joten koin suurta onnistumista, kun kyykyt menivätkin kevyesti. Sen sijaan leuanveto sillä leveimmällä eli vihreällä kuminauhalla oli liikaa.
Pääsin lopulta kolmannelle kierrokselle. Setti alkoi kuudella toistolla eli 6 kyykkyä, 6 leuanvetoa, 6 kyykkyä ja 6 leuanvetoa. Toinen kierros muuten sama, mutta määrät 8-8-8-8. Kolmannessa erässä jäin leuanvetoihin, yrityksestä huolimatta aika riitti vain kuuteen hyväksyttyyn suoritukseen. Kokemus oli huikea, leijuin valakyykkyonnistumisesta ja sisuunnuin leuanvedoista. Jouluun mennessä haluan tehdä 5 leuanvetoa ilman kuminauhoja. Vielä on epätietoa sen suhteen, mitä tavoitteen eteen pitää tehdä, mutta rimpuilen usein leuanvetotankojen tuntumassa.
Viikko sitten tehty open 15.3 oli kuin suoraan painajaisistani. Joissain liikkeissä sitä todella manaa omia mittojaan. Huikea pituuteni 152 cm asettaa satunnaisesti kapuloita rattaisiin, vastaavasti välillä se on myös huikea etu, kun pitkät raajat loistavat poissaolollaan. Wall ball on yksi haastavimmista eli heitetään isoa 4 kg painavaa palloa kyykyn kautta seinälle. Virallinen mitta on 3 metriä, mutta muistaakseni skaalattu pituus oli hieman yli 2 metriä. Se ei siis ole allekirjoittaneelle ihan kevyinmästä päästä. Mitta ei täyty vain käsiä ojentamalla vaan pitää tehdä töitä.
Aikaa oli 14 minuuttia ja taas tee niin paljon kuin ehdit. Määritykset 50 wall ballia ja 200 hyppynarua. On muuten tosi haastavaa olla tuomari, sillä hyppynaru pyörii silmissä. Samalla kun lasket pitäisi kannustaa, huudella tuloksia ja tehdä score cardiin merkintöjä. Lopputulokseni oli karvan alle kaksi kierrosta, naruhypyt jäivät johonkin 175:n kohdille. Olin auttamatta salin huonoin, mutten välittänyt siitä. Mulle se 100 wall ballia oli maraton ellei jopa triathlon. Kivuliaita toistoja, mutta jonain päivänä se helpottaa ja jokainen heitto (tuskallinenkin sellainen) vie eteenpäin. Sitä treenaa kuitenkin itseään eikä muita varten. Ystäväni Anne oli supernainen ja teki kolme kierrosta, boksilta poistui kaksi onnellista voittajaa!
Eilen oli ihan erilainen Open, kun 15.4 tärähti eetteriin. Pystypunnerruksia ja rinnallevetoja, skaalatut painot 30 kg sekä 35 kg. Rohkeasti kokeilin molempia, pystypunnerruksiin sai ottaa jaloista vauhtia, mutta liika oli liikaa. Sama rinnallevedoissa, tekniikka ei pysynyt hallussa ja pelkäsin ranteille käyvän pian hullusti. Oli nöyrryttävä tyttöpainoihin eli säälittävät 25 kg kehissä. Todellisuudessa olin keran aiemmin kokeillut molempia liikkeitä noilla painoilla, mutta jurppihan se vaan kummasti.
8 minuutin AMRAMP eli 10 pystypunnerrusta, 10 rinnallevetoa ja niin paljon kuin sielu sietää tai kroppa kestää. Totuushan on se, ainakin näin aloittelijalla, että pää luovuttaa kroppaa ennemmin. Sitä jotenkin luulee ettei jaksa ja tiputtaa painon sekä lepää välissä eikä vedä kehoa äärirajoille. Jos en olisi nössöillyt olisin vetänyt paremmin, mutta tulokset paranevat vielä. Pitäisi muistaa, että sitä on niin alussa ja on tehnyt hyvän harppauksen jo nyt. Aikaa on kuitenkin kulunut alle kaksi kuukautta eli eihän ne voimat yhdessä yössä kehity.
Päälle vetäsin ystäväni kanssa 1,5 tunnin kävelylenkin palauttelevana treeninä. Sitten vielä pienet 1,5 tunnin päiväunet ja paljon ruokaa. On ihanaa tehdä kaikkea tätä, kun on innoissaan. Uuden aluevaltauksen myötä treenit rytmittävät arkea. Mietin ensin miten ehdin treenaamaan ja rakennan muun elämän sen ympärille. Vaikka boksilla tulee vietettyä aikaa ehdin tapaamaan ystäviä, lorvimaan kotona ja tekemään kaikkea muuta aivan kuin ennenkin. Salillekaan ei ole ikävä, vaikka voisihan sitä käydä jossain välissä jonkun nasevan olkapäärääkin tekemässä.
Muistatteko muuten inhoni jalkatreeneihin? Nyt, kun jalkatreeni on yhtä kuin kyykky kehonpainolla, takakyykky, etukyykky, valakyykky, askelkyykky, boksihyppy, burpee...olen täynnä intoa. En kaipaa tippaakaan jalkaprässiä, polven koukistuksia tai - ojennuksia laitteissa, ainoastaan pohjeliikkeitä hackissa. Kun kyykkää peppu lattiaa hipoen, hakien voiman sieltä takareidestä hyvällä tekniikalla, ei polvetkaan haraa vastaan. Polvien kivut ja narinat ovat lähes kokonaan poissa, mutta treeneissä ne eivät vaivaa lainkaan. Haaveeni juoksutreeneistä elävät siis vahvasti ajatuksissa. Perjantaina jopa kokeilin ottaa pari juoksuaskelta, kun hölkkäsin ystäväni luota kotiin. Menin kylään kävellen kierrellen vähän pidemmän maisemalenkin ja kotimatkalla ilma oli viilentynyt sen verran, ettei kävely pitänyt lämpimänä.
Tiedättekö, tästä tulee ihan paras vuosi kaikilla elämän osa-alueilla ja etenkin treenien suhteen!
-Virpi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti