Crostrainingia ja vesijumppaa Pajulahdessa

Nyt, kun liikunta tuntuu taas omalta, mut on helppo houkutella oikeastaan minne vain. Niinpä lomapäiväni kohokohta oli iltareissu Nastolaan ja tarkemmin Pajulahteen. Olin valmiiksi hieman vaivainen, sillä toissapäivän kyykkytreeni on ilmeisesti vetänyt vasemman puolen lihaksiston jumiin. Pelkäsin hieman miten pärjäisin, etenkin kun kuntotasoni on kokenut kolauksen tauon takia. Pieni liike tuntuu onneksi hyvältä, mutta mitä pidempää punttailtiin niin sitä häijymmältä alkoi tuntua. Onkohan mun kropan parasta ennen päivä mennyt umpeen?

Crostraining on vanha tuttu, mutta tunti toki saa oman lisävärinsä ohjaajan mukaan. Vetäjä olikin todella ammattimainen, hauska ja innostava, joten olihan se pitkästä aikaa niin siistiä. Tehtiin pareittain sarjaa, jossa tehtiin aina kahden liikkeen patteria kymmeneen kertaan. Erilaisia pattereita oli neljä ja tunti vierähti kivasti hikoilleen. Tuntui omalta heilutella levytankoa, rauta on niin mun juttu! Puolivälissä rasitusvammani tai mikä lie kylki-alaselkä-ahteri-kipuni sitten onkaan, alkoi vaivata. Muuten olisi kunto kestänyt kovempaakin menoa, mutta oli pakko hieman himmailla. Loppuverryttely eli 400 m juoksu ei sitten enää sujunutkaan, oli pakko nöyrtyä kävelemään.

Kun crossit oli vedetty siirryttiin uimahallin puolelle. En ole ikinä kokeillut vesijumpaa, joten vähän jännitti mitä tuleman piti. Olen pitänyt vesijumppaa mummolajina, vaikka arvasin olevani täysin väärässä...niin muuten olinkin. Vesi oli siitä armollinen elementti, että pystyin aika hyvin liikkumaan, vaikka kroppa hieman harotteli vastaan. Toisaalta kaikki tuntui uudelta ja oudolta, piti keskittyä jokaiseen liikkeeseen. En ollut kuin kala vedessä, mutta tein parhaani alusta loppuun asti.

Osa liikkeistä tuntui vaikeilta, tekniikka ei ollut hallussa. Veikkaan, että jyvälle pääseminen veisi muutaman kerran. Rehellisyyden nimissä en nyt heti hurahtanut tällaiseen vesiurheiluun, mutten aio luovuttaa näin helpolla. Polvieni narina muistuttaa siitä, että jotain on tehtävä, että suorituskykyni säilyy hyvänä mahdollisimman pitkään. Vesi on nivelvaivaisille paras vaihtoehto, joten yritän kaivaa kalenteristani aikaa uuteen kohtaamiseen.

Kaikin puolin hieno päivä muutenkin, tunnen olevani taas elossa! Ulkona oli kirpeä pakkaspäivä ja kävin vähän talsimassa päivällä. Muut nurisevat kylmästä ja lumesta, mutta musta ne vaan kuuluvat talveen. On jotenkin ihanaa, kun ilma on kirkas ja aurinkokin muistuttaa läsnäolollaan. Onhan siellä snadisti kylmä, mutta hei se on vain asenne- ja pukeutumiskysymys!