Käsilläseisonnan ihanuus

Käsilläseisonta tai oikeastaan käsilläkävely on olennainen osa CrossFitia. Se tuntui aluksi asialta, jota en uskonut ikinä opettelevani, ajattelin olevani liian vanha ja pidin peliä kaikin puolin menetettynä. Totesin mielessäni, että tota en edes yritä. Treenikaverini Anne sen sijaan harjoitteli alusta asti seinälle kapuamista ja houkutteli mutkin harjoittelemaan, hyvä niin. Alun peloistani päästyäni rohkaistuin ja seinää vasten seisomisesta on tullut jo rutiinia. Aika pian tästäkin tuli uusi tavoite muiden joukkoon, haluan seisoa käsilläni ilman tukea kesällä. 

Eilen treenattiin koko wodi pelkkää käsilläseisontaa, sillä erilaiset skaalaukset auttavat määränpäätä kohti. Aluksi treenattiin ns. hollow bodya eli maattiin lattialla, pidettiin keskikroppa täysin jäykkänä ja mallinnettiin käsilläseisontaa. On muuten aika vaikea työntää selkä tiukasti lattiaan ja hengittää samanaikaisesti, kokeile vaikka. Alusta asti on kuitenkin opeteltava tiukka tuki keskivartalosta ja hengittäminen, mikäli meinaa joskus pysyä pidempään käsillään ja ottaa ensiaskeleita.

Seuraavaksi kiivettiin seinälle nurinpäin (tavallaan peruutettiin) ja yritettiin päästä mahdollisimman lähelle seinää. Siinä pystyy opettelemaan pää alaspäin olemista ja ottamaan käsituntumaa. Jo suhteellisen lyhyt harjoittelu tuntuu ranteissa, mutta käsilläseisonnassa on jotain niin kiehtovaa, että siitä viis piti vain jatkaa eteenpäin. Kolmannessa variaatiossa jalat pidettiin boxilla ja kroppa väännettiin ällän muotoon. Tässäkin paino on käsillä ja pystyy harjoittamaan pitoa vatsalihaksista. 

Lopulta ponkaistiin seinälle ja yritettiin seisoa niin, ettei otettu tukea seinästä. Edistyneimmät treenasivat jo kävelyvaihettakin eli jokaiselle jotakin. Onnistuin joitain kertoja seisomaan muutaman sekunnin ottamatta seinästä tukea eli selvästi kehitystä ilmassa. Ja olo oli kuin pienellä lapsella, niin mahtavaa onnistumisen riemua tästäkin sai itselleen. Kokeilin käsilläseisontaa myös kahden avustajan kanssa eli ponkaisin seisomaan lattialla ja apurit ottivat hieman vastaan. Hiukan horjuin kevyessä ohjauksessa, täydellinen tuki sieltä vatsasta vielä puuttuu, mutta ihan kohta.

Kuvasarjassa ystäväni Annen treenausta viikko sitten. Anne seisoo jo hyvin ilman tukea eli alkaa harjoittelemaan turvallista kaatumista ja ottaa todennäköisesti ensiaskeleensakin ennen kesälomia tai jopa ennen Vappua. Mukava seurata kaverin kehitystä ja siitä saa vielä enemmän virtaa omiin treeneihinsä. Enpä olisi tätäkään uskonut pari kuukautta sitten ja nyt tiedän olevani juuri oikean ikäinen tähänkin hommaan. Tärkeintä ei ole ikä vaan polttava halu ja tahto oppia uutta!