Yksi yö hotellissa pyörimistä (unta noin 4 h) ja päälle toinen päivä pelkkää ahterin päällä istumista, ennen kotimatkaa. Saldona siis kahdeksan tuntia toimistolla ja päälle 1,5 tuntia autossa, siitä on muuten luksus kaukana jos joku kadehtii hotellielämää. Kotiin päästyäni unohdin kaikki liikuttavat ajatukset, joskus lepo on vaan kovin juttu maailmassa. Oma koti, oma sohva ja oma sänky <3
Tänään olin ajatellut treenata kirottua tempausta, koska aion voittaa sen vaikeuksista huolimatta. Väsymys tuntui yhä ja pelkkä ajatus CrossFit salille lähdöstä ahdisti. Tiesin, etten jaksaisi hioa tekniikoita uupuneena, joten peruin open gymin suosiolla. Muistin myös valmentajan sanan, joka neuvoi kunnioittamaan väsymystä. Köllähdinkin sohvalle ja laitoin kellon soittelemaan parinkymmenen minuutin päälle. Olisin voinut unohtaa itseni viltin alle loppuillaksi, ei olisi tehnyt tiukkaakaan. Ei kai aina tarvitse jaksaakaan.
Tuntui kuitenkin siltä, että jotain pientä pitäisi tehdä. Niinpä uusi juoksutakki päälle ja lenkille. Ilma oli ihanan keväinen ja teki mieli pomppia, juoksuaskeliakin olisi riittänyt. Maltoin silti mieleni eli kevyttä kävelyä eikä yhtään enempää, nyt on kevennetty viikko ihan kirjaimellisesti. Tekipä muuten hyvää liikkua ulkona, ilman hötkyilyitä. Kotiin palasi piristynyt tyyppi, joka oli myös erittäin onnellinen uudesta juoksutakistaan. Kannatti lipsua shoppailukiellosta, mutta siitä lisää -> kupillinenonnea.blogspot.fi
Lepomoodi jatkuu huomenna eli hoidan sydäntäni mitä parhaimmalla tavalla, menen siis syömään ystävieni kanssa. Hyvä ruoka ja vielä parempi seura on välillä parasta kehonhuoltoa. Toivotaan, että näillä eväillä vauhti kiihtyy lauantaina, jolloin olisi tarkoitus viritellä vähän mäkivetoja. Sitten sunnuntaina himmailua ja maanantaina taas boxia kohti!


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti