Jotain ihan muuta

Jokin aika sitten ollessani kipeänä mietin mitä tekisin jos en liikkuisi niin paljon. Maailmassahan on niitä ihmisiä, jotka eivät liiku vaan suorastaan halveksivat liikuntaa. Keksin muutaman idean...lukisin, sillä rakastan lukea tosin siihen onnistun järjestämään nytkin aikaa. Yksi asia missä voisin ryhdistäytyä on kodinhoito ja tänään olikin aika tehdä jotain ihan muuta kuin normirutiineja.

Olisi ollut helppoa keksiä muutakin puuhaa. Suunnittelin sunnuntaikävelyä kaupungille ja ajan tappamista kahvilassa. Teki myös mieli kilauttaa myös kaverille ja sopia kyläreissusta. Ja Gentailla olisi ollut girya-tunti, jossa olisi voinut jatkaa eilisiä tempaustreenejä. Jostain kumman syystä valitsin toisin ja tartuin päättäväisesti kotini kimppuun. Joskus koittaa se päivä, kun suursiivous on vaan pakko hoitaa pois päiväjärjestyksestä. Tota puhuen olen ollut hyvin suuripiirteinen siivoukissani vuoden verran. Kun työ ja muut menot vievät suurimman osan ajasta luistan lähes aina siisteydestä.

Esittelenkin nyt kotini eli tervetuloa tupatarkastukselle! Ja kun olen puunannut nurkkia, heittänyt armotta tavaraa menenään sekä kuluttanut 10 tuntia projektini kimpussa niin saa kai sitä vähän paukutelle henkseleitä. Kieltämättä nyt näyttää aika kivalta ja ihan kuin ilmassa olisi kevään tuntuakin. Tällainen mestahan voisi mennä jopa kaupaksi jos kokeilisi. Mutta ei mä tää on mun koti ja täällä mä tykkään asua. Eihän tämä nyt linnasta käy, mutta koen olevani onnekas asuessani täällä. Sisustus on omin pikku kätösin laitettu kuntoon, tosin pientä viilausta olisi kiva tehdä.

Makuuhuone - pakollisena lisävarusteena golfbägi

 

Aloitin makuuhuoneesta ja järjestelin kaikki kirjat riviin. Hankintalistalla on kirjahylly, sellainen johon mun pokkarikokoelma mahtuu, niitä kun ei voi olla liikaa. Sen lisäksi järjestelin korutelineeni ja heitin turhat pois...siis mitä voiko koruissa olla turhiakin? Ja voi luoja kuinka paljon meillä on koiran karvoja, suurin osa niistä lymyili vieläpä sängyssä. Perhana kun menin antamaan Onnille luvan nukkua kanssani, nyt on vähän myöhäistä muuttaa mieltään. Meinasi loppua hermot, kun yritin päästä karvasodassa voitolle. Dyson pisti parastaan ja teippiharja viimeisteli lopputuloksen, silti niitä leijailee kaikkialla.

Eteinen eri kulmista, takaseinällä itse tehty maalaus

 



Etenin seuraavaksi eteiseen, joka on ollut kaikkea muuta kuin vastaanottavainen. Ennen tätä päivää lipasto on ollut papereiden ja vaatteiden peitossa. Voin vain kuvitella miten ihanaa on palata työmatkalta, kun heti ensi silmäys toivottaa minut tervetulleeksi. Vielä kun pystyisin säilyttämään tämän olotilan...pitäisi joutua elämään useamminkin ilman koiraa ja autoa. Miten joku jopa tykkää siivoamisesta? Siis kyllähän mäkin nautin siitä, kun tavarat ovat paikoillaan, mutta ei se nyt oikein riitä motivoimaan.

Onkohan tää vessä ollut ikinä näin siisti?

Olen hamstraaja ja kerään nurkkiin yhtä sun toista. Sitä on vaikea uskoa miten paljon pulloa ja purnukkaa mahtuu pieneen vessaan. Mun peilikaappi koki kasvojen kohotuksen ja kuukausia huonosti vetänyt lavuaarikin alkoi toimia hajulukon putsauksen myötä. Miten mä muuten vihaankin noita miesten töitä...mur! Meinasin jo purskahtaa itkuun sen hajun keskellä, kun melkein unohdin missä järjestyksessä putket kuuluu olla. Melkein kilautin jo naapuriin, että lähden katsomaan mallia tai itken jonkun miespuolisen kaverin hoitamaan homman loppuun. Onneksi selvisin omin avuin, hyvä mä!

Maailman paras olohuone...ainakin mun mielestä

Olohuone on mun lempihuone! Mun kodissa se on myös kaiken keskipisteenä, josta pääsee näppärästi muihin huoneisiin. Kohokohtana on pehmeä sohva, joka alkaa muuten olla vähän virttynyt. Toisaalta se on palvellut ansioikkaasti lähes 7 vuotta. Putsasin huolella sohvan ja hinkkasin listat sekä seinätkin puhtaiksi. Joku taitaa poltella "vähän" kynttilöitä, kun seinät ovat noesta mustana. Ja omituisia lehtijemmoja kaivellessani ruokin paperikeräysastiaa kolmen muovipussillisen verran...kerran jemmari aina jemmari. Näyttää muuten aika kodikkaalta, kun turhat roinat on kadotettu mappi ööhön, eikö?

Miten noille keittiön tasoille kertyykin aina kaikkea?
No nyt se on siisti, ihanaa!

Kunnianhimoisena suunnittelin keittiön kaappien järjestelyä. Jätin sen kuitenkin suosiolla seuraavaa siivousintoa odottamaan. Kun on kerrankin perusteellinen niin aikaa palaa. Mikäli olisin järjestellyt lukuisat tupperini ja inventoinut kuivatavarat siivoisin varmaan edelleen. Silti roskiskaappi on puunattu ja kaappien perältä on kärrätty lasit, peltipurkit ja pahvijätteet kierrätykseen. Ja mikä parasta pöytätasot ovat siistit. Hei tuollahan voisi vaikka kokata jotain herkullista!



Jokaisen sinkkunaisen unelma eli pukeutumishuone
Tänne pitäisi kyllä mahduttaa työpöytä

Teki mieli luovuttaa ennen finaalia eli pukeutumishuonetta. Siihen mennessä aikaa oli kulunut 8 tuntia eli työpäivän verran ja painoin koko päivän pelkän kaurapuuron voimin. Jääkaappi ammotti tyhjyyttään ja nälkäkin alkoi vaivata. Päätin palkita itseni lakisääteisellä ruokatunnilla ja suuntasin läheiseen Kotipizzaan, kaipasin kaloreita. Samalla nappasin lähikaupasta aamuksi sämpylää ja jugurttia, jotka voin mutustella junassa. Sitten takaisin työmaalle, ettei urakka jäisi viimemetreillä kesken.

En rehellisesti sanottuna muista milloin pukeutumishuoneeni sohva olisi ollut noin siisti. Olen kasaihminen toisessa polvessa, meidän perheessä kaikki ovat kasaihmisiä. Keräämme lehtiä, vaatteita ja mitä milloinkin kasoihin, niitä epämääräisiä kasoja on sitten ympäriinsä. Pussitin vanhoja vaatteita kolme jätesäkillistä kierrätystä varten ennen kuin olin tyytyväinen. Totuuden nimissä lipastoon jääneet vaatteet voisi seuloa vielä kerran ja viikata sotilaallisen siisteihin ponoihin, mutta ei tänään. Loppuun vielä koko kämpän perusteellinen luuttuaminen sekä matkalaukun pakkaus ja olen valmis.

Mun on katsottava kalenterista pari siivouspäivää lisää...valitettavasti. Silloin hyökkään vaatehuoneeni kimppuun, joka ei olekaan herkkävatsaisille. Pari siivousintoista ystävääni varmaan pyörtyisivät näystä, heikottaa se muakin satunnaistesti. Jos tämän päivän 10 tuntia vienyt urakka vastasi puolimaratonia on vaatehuoneeni täyspitkä maraton. Me kasaihmiset emme ole järjestelmällisiä ja siksi vaatehuoneet ovat meille kaikkein kauheimpia keksintöjä. Haaveilen sellaisesta hyvin suunnitellusta vaatehuoneesta, jossa olisi vetolaatikot sekä tarkkaan suunnitellut paikat vaatteille, kengille, petivaatteille ja laukuille, mulle kun nyt on kertynyt yhtä sun toista nurkkiin. Toistaiseksi pystyn ketterästi taiteilemaan lattialla lojuvien rojujen läpi haluamaani paikkaan ja saan kaivettua haluamani tavarat kaaoksen keskeltä.

Huomenna Lappeenrantaa kohti eli vanhat kotikulmat kutsuu taas. Matkalaukkuun on pakattu lenkki- ja salikamat sekä uikkarit. Aion siis hyödyntää illat mukavasti. Pitää vielä miettiä mille salille päädyn vai lähdenkö inspiroitumaan hotellin pikku salille. Ja sellainen Saimaan rantoja pitkin kulkeva lenkki voisi olla paikallaan. Osaankohan mä vielä suunnistaa siellä? No onneksi puhelimet on keksitty.