Kiire, kiire, kiire! Mikä inhottava sana, joka kiristää hermoja ja toimii tekosyynä kaikkeen mahdolliseen. Loimaan reissun jälkeen työ pitää yhä tiukasti otteessaan. Vaikka rakastan työtäni niin välillä paisuva työkuorma meinaa kiristää pinnaa. Ja se muutaman viikon takainen flunssakin pitää yhä näpeissään...voihan valuva nokka sentään.
Eilen pyöri työasiat ihan luvattoman paljon mielessä, ei niitä pitäisi kotiin asti kantaa. Pitkäksi venyneen työpäivän jälkeen tilanne ei helpottanut vielä lenkilläkään. Ruokailukin venyi yli iltaseitsemän, mutta pakotin itseni liikenteeseen, vaikka löhöily sohvalla olisikin houkutellut. Liian pitkän tauon jälkeen painuin salille, sille mun "omalle" salille. En tiedä onko se tammikuuefektin syytä, mutta K&M:n kävijämäärät ovat kasvaneet ja aikamoinen ryysishän siellä oli. Mutta kyllä sinne aina muutama innokas punttaaja sekaan mahtuu ja pääsin treenimoodiin!
Tiistaina punttasin rintalihakset, selän ja vatsat. Ei se treeni nyt päätä huimannut, mutta kylläpä teki hyvää. Kävinhän mä Loimaan reissullakin kahdesti salilla, mutta vieraalla salilla tekeminen on aina hieman erilaista ja ainakin mulla tehokkuus kärsii. Tänään oli vuorossa olkapäät, hauis ja ojentajat, mun lempitreeni, jolla saa hartialinjaan muotoa. Jälleen katosi työasiat mielestä ja hyvästä treenimoodista huolimatta mieli lepäsi (kroppa ei).
Onneksi mulla on tämä liikuttava tapa tuulettaa pääkoppaa. Ihmettelen kuinka huippujohtajat pärjäävät työpaineista jos eivät harrasta liikuntaa. Onneksi en ole huippujohtaja eikä mun tarvitse pärjätä omista arjen haasteista ilman kuntoilua. Että tällaista stressinhallintaa tänään, viikonlopuna on tiedossa mukava kahvakuulaseminaari ja golfvalmennusta eli enköhän mä pysty nollaamaan viikon ennen seuraavan alkamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti