Eräänä kauniina pakkaspäivänä

Olen jo muutaman vuoden ajan pohtinut, että olisi kiva lähteä luistelemaan. Luistimien puuttuessa asia on jäänyt vain hautumaan. Piparinleipomisen yhteydessä aloimme puhua luistelemisesta siskoni kanssa ja päätimme lähteä katsomaan miten moinen luonnistuu. Sanoista teoksi ja ei kun luistimia hommaamaan. Mä hankin omani käytettyinä, sillä en oikein uskonut, että moiseen kokeiluun kannattaa panostaa suuria summia. Systeri taas koukkasi urheiluliikkeen kautta ja voi kuinka kadehdin upouusia kaunoluistimia.

Edellisestä luistelukerrastani on nopean laskennan jälkeen vierähtänyt 16 vuotta (tarkoittaako tämä sitä että olen vanha?), joten vähän hirvitti. Silloin vietin lukion liikuntatunnista suurimman osan lumihangessa ja valitin kipeitä nilkkojani...taisin olla vähän drama queen ja laiskakin vielä. Muistoista viis, valitsimme H-hetkeä varten tapahtuma-areenaksi Radiomäen, jonne on tehty jääkiekkokaukaloa kiertävä luistelurata. Oliko syy pakkasessa vai missä, mutta paikka oli lähes autio. Toisaalta se oli vain hyvä, sillä emme kaivanneet todistajia.


Näkymä luistinradalta

Legendaarinen radiomasto

Aika huteraahan se meno oli alkuun. Kuin ihmeen kaupalla pysyimme molemmat pystyssä. Loppujen lopusksi sää oli mitä mainioin, eikä kymmenen asteen pakkanen tuntunut. Varmaan siis kiidettiin niin vauhdilla jäätä pitkin :) Tunnin verran siinä vierähti ja sitten päätettiin hyvin sujunut luisteluhetki kahvittelemalla. Siskoni oli keittänyt kahvin joukkoon kiehuvan maidon, joten kyllä maistui! Olisin kyllä kaivannut korvapuustia ja juustosämpylöitä evääksi, mutta ehkäpä ensi kerralla.

Radiomäen lenkki

Koska sää oli todella upea kierrettiin vielä Radiomäen ympäri. Aurinko paistoi ihanasti ja pakkasen ansiosta luonto hehkui kauneimmillaan. Ja eiköhän tässä ehdi kerran jos toisenki käydä testaamassa millaisia jääprinessoja meistä kouliintuu. Mun 8 euron luistimet olivat selvästi hyvä hankinta. Ja kun jää kutsuu näin vapaaehtoisesti ei lukioajan liikuntatuntien jättämä negatiivinen sävy vaikuta tippaakaan. En siis aio pitää uutta 16 vuoden taukoa ja suosittelen luistelua muillekin.

Pieni raikkaan ilman myrkytys taisi silti tulla, joten huitasin kotiin päästyäni päiväunet. Ihanan kiireettömään lauantaipäivään mahtui vielä mukava lenkki koiran kanssa ja kohta suuntaan salia kohti. Selkä on jo parempi ja aionkin napsia lääkkeitä vielä pari päivää, että olen ensi viikolla taas työkunnossa.

Ihanaa talviviikonloppua kaikille!