Yhden naisen kiitospäivä

Ajelin tänään kotia kohti vanhempieni luota ja piti pysähtyä keskelle pimeää maalaistietä tukkirekan takia. Siinä autossa nököttäessäni mietin kulunutta viikkoani ja tapaani lomalla sekä elää muutenkin. Yhtäkkiä tunsin itseni niin onnelliseksi ja päähäni tulvi asioita, joista olen kiitollinen. Se on tämä joulunalusaika mikä herkistää. Päätin siten viettää tänään yhden naisen kiitospäivää ja herkutella ennen kuin palaisin arkeen sekä ruotuun. Kurvasin kaupan ja Alkon kautta kotiin, auton akkuvalo vähän piiputti, mutta päästiin Onnin kanssa turvallisesti kotiin. Mulla on täällä retkikattaus...olohuoneen lattialla punaviiniä, juustoja, omenoita ja suklaata. Minä ja mun ajatukset olemme kokoontuneet ylistämään elämää!

Amerikkalaisten kiitospäivä on todella hyvä keksintö ja sen voisi lanseerata myös Suomeen. Vai voisiko sen yhdistää meille niin rakkaan Itsenäisyyspäivän kanssa? Ainakin kerran vuoteen on hyvä miettiä, mistä kaikesta voi olla kiitollinen. Onko se vähän pliisua vai kornia? Kukin valitkoon oman mielipiteensä...listaanpa muutamia asioista joista olen kiitollinen tänään:

- perhe: äiti, isi, pikkusisko ja Onni (kyllä koirat saa laskea perheenjäseniksi)
- ystävät (piru mua on lykästänyt)
- oma koti (tää pankin omistama ja lapsuuden koti)
- terveys
- ihanat kummilapseni + niiden sisarukset
- halu harrastaa ja kokeilla uutta
- kyky lukea (joku on taas nauttinut yhden hyvän kirjan)
- luonto
- nökkönen (suomennos pieni auto)
- työkaverit
- työ
- oma historia, melkein 34-vuotta vanha sellainen...vanha klisee päivääkään en vaihtaisi pois
- hyvä ruoka
- joulu
...näitä olisi ihan miljoona :)

Syy miksi nyt näin aloin herkistellä on rakas ystäväni, joka odottaa vauvaa. Tätä pientä ihmistä on odotettu jo vuosia ja viimeinkin se on totta. Joskus on ihanaa, kun voi olla vain onnellinen jonkun muun puolesta, tässähän melkein herkistyy. Ei ne onnen murut tarvitse aina oman navan ympärillä pyöriä...useimmin tietenkin. Nostan siis maljan (no siis ainakin kaksi tai jopa kolme) pienelle ihmeelle, tule pian toukokuu!

Mun loma on sujunut ihanasti! Keskiviikkona sain päivitykset treeni- ja ravinto-ohjelmiini. Olen aivan innoissani, sillä sain kivasti muutoksia molempiin. Treeneihin tuli pieniä muutoksia ja jatkossa teen volyymi- sekä voimaviikkoja. Toisella viikolla keskitytyään tekemään treenit nopealla temmolla ja toisella pistetään rautaa kehiin sekä palautellaan sarjojen välissä rauhassa. Kerron näistä lisää kunhan pääsen kunnolla treenin makuun.

Ravinto-ohjelmaan tuli lisää kaloreita, hiilareiden muodossa. Personal trainerini mukaan nälkä ei kuulu mun treeneihin, joten päivään tuli 300 kcal lisää. Oikeastaan aika suuri helpotus, sillä jatkuva nälkä alkoi jo hieman kuluttaa. Aamupuuro on jatkossa 50 g eli aika paljon, onneksi olen suuriruokainen. Lämpimien ruokien kylkeen lisättiin 2 siivua leipää ja rahkavälipalaan tuli banaani. Olen todellakin kaivannut leipää ja banaani maustaa rahkat niin, ettei niihin kaipaa lisämakeutusta. Jatkossa kehitys pitää huomata muualta kuin vaa'asta, sillä näillä eväillä paino ei tule laskemaan. Voisin kuvitella, että lisäravinto tuo lisää puhtia treeneihin...ainakin toivon niin.

Onnistuneen pt-tapaamisen jälkeen suuntasin Imatralle kyläilemään ystäväni Evan luokse. Pääsin taas seuraamaan kahden pikkuprinsessan elämää. Ja ihan oikeasti siellä pyörittiin juhlamekoissa, kruunut päässä sekä lauottiin elämää suurempia viisauksia. Vai mitä mieltä olette 2-vuotiaan Elsan kommentista "En voi siivota, koska minulla on kynsilakkaa". Pitäisiköhän itsekin lakata kynnet?

Torstaina käytiin juoksulenkillä eli talvilenkkarini pääsivät testiin. Juostiin reilun kuuden kilometrin lenkki Imatran halki. Huomasi kyllä, että joku on luistanut juoksutreeneistä, mutta sisulla mentiin. Paksupohjaiset kengät ja lumiset jalkakäytävät tekivät menosta hieman vaivalloista, mutta neljän kilometrin päästä alkoi hieman helpottaa. Meillä olisi toukokuussa tarkoitus pinkaista Helsinki City Runille, mutta sitä ennen pitää aktivoitua juoksun suhteen. Tammikuussa sitten, tai helmikuussa ;)

Oli hyvä, että hoidettiin kuntoiluvelvollisuudet ennen puolta päivää. Sitten voitiin hyvällä omatunnolla herkutella, Itsenäisyyspäivään mahtui linnan juhlien lisäksi kahvittelua hyvässä seurassa ja herkullinen päivällinen. En kieltäydy ikinä hirvenlihasta..nam!

Perjantaina ennen kotiinpaluutani marssittiin salille, olinhan tehnyt Evalle saliohjelman. Olin pyrkinyt huomioimaan toiveet eli juoksuharrastuksen sekä keskivartalon huomioimisen mahdollisimman hyvin. Ja pikkuhiljaa epävarmuuteni ohjaajanakin alkaa väistymään. Onneksi noita ohjaushommia on vielä muutama odottamassa niin lisätreeniä riittää. Itse ohjelmien suunnittelusta tykkään ja toisaalta saamani palaute on ollut loistavaa, tästä on siis hyvä jatkaa.

Viikko on siten kulunut aika löysästi treenien suhteen, takana onkin kaksi rentoa viikkoa. Lomailun väliin on mahtunut pari salitreeniä, vähän kahvakuulaa, ipanauintia, venyttelyä ja uintia. Clousaan viikon huomenna Gentain tyyliin eli Girya-tunti sekä koko kropan venyttely. Maanantaina pistän kaiken peliin ja testaan tuunatun rinta/selkä treenin. Mitähän muuta sitä ensi viikolla keksisikään?

Jatkan vielä hetken tai kaksi huoletonta kiitospäivääni. Juhlin niin villisti, että taidan pestä vielä toisen koneellisen pyykkiä, anteeksi naapurit. Ja aamulla herään kukon laulun aikaan, jotta voin aloittaa villin viikkosiivoukseni ajoissa. Kiitokset vielä kaikille niille, jotka vierailevat blogissani, lukukertoja on lähes 5000 eli joku täällä käy aina kurkkimassa mitä mulle taas kuuluu.

Kiitos,
Virpi

PS: Ensi viikolla treenataan kovaa!