Sykettä elämään!

Joulu tuli ja meni...onneksi se on vain kerran vuodessa! Rakastan joulua ja sitä, että voi luvan kanssa ottaa rennosti, mutta sillä on hieman lieveilmiöitä. Tapaninpäivänä palattiin kotiin ja ensimmäiseksi huomasin, että vyötärön ympärys oli kasvanut herkuttelun johdosta, se ei siis mennyt turvotuksen piikkiin. Parin päivän viiveellä sain tuntea lorvimisen koston eli selkä on aivan jumissa. Eipä tullut siinä jouluna pieneen mieleenkään, että jatkuva sohvalla makoilu ja toinen toistaan huonommissa asennoissa lukeminen voisi jättää jälkensä. Käytän kyllä hyväkseni tilaisuudet, jolloin voin uppoutua hyvien kirjojen maailmaan. Onneksi vaiva on tuttu ja lääkkeet on valmiina, katsotaan jos se näillä korjautuisi.

Vietin joulupyhien aikana myös syntymäpäiviäni ja juhlistin 34 vuoden välietappia siskoni tekemällä suklaakakulla. Kyllähän se on kerran vuodessa synttärikakulla herkuteltava ja se olikin hyvää, tätä tilataan toistekin. Loput kiikutin töihin tuhottavaksi ja suklaista suklaisempi herkku saikin paljon kiitosta. Sain vanhemmiltani syntymäpäivälahjaksi Garminin sykemittarin, Forerunner 210. Nyt on niin hieno peli, että pitäisi alkaa juoksun kulkemaan. Olen saanut jostain päähäni (en tiedä mistä) että ensi kesänä juoksisin viisi puolimaratonia. Saa nähdä toteutuuko, mutta ensimmäinen määränpää olisi toukokuussa Helsinki City Run:lla. Juoksutreenit on siten käynnistettävä vuoden vaihduttua.

On se hieno!
Kiitos äiti & isi

Vaikka joulu- ja synttäriherkuttelu teki olon kaikkea muuta kuin mukavaksi painuin keskiviikkoiltana kotiin päästyäni salille. Lähtiessä fiilis ei ollut kovin korkealla, mutta paikalle päästyäni muuttui ääni kellossa. Lienee syy levossa ja tuhdissa tankkauksessa vai joulukilojen aiheuttamassa lisämotivaatiossa, treeni kulki hyvin. Sain mojovan setin rinta, selkä ja vatsa akselille...kyllä kunnon liikunta vaan tekee hyvää.

Torstaina palasin arkeen jokaisella mittarilla. Kiirehdin aamulla töihin ja punnitsin taas orjallisesti jokaisen suupalani eikä tullut pieneen mieleenkään jatkaa herkuttelua. Koiran lenkityksen jälkeen jatkoin matkaa Gentaille perinteisiin kinkunsulatus treeneihin. Tunnin piti olympiajoukkueen judovalmentaja, nimeä en tietenkään muista. Tehtiin kaikkea mm. kinkattiin (ei mikään helppo juttu näin yli kolmekymppiselle), heiteltiin kuperkeikkoja, seisottiin päällä...lista on loputon. Lopussa tehtiin vielä parin kanssa kunnon rääkkiä ja hiki virtasi. Pistin kaikki peliin, sillä halusin häätää joulun jäljet kropastani.

Perjantaina piti jättää salit väliin, sillä selkä alkoi kiukutella totisesti. Tiedossa olisi ollut olkapää, hauis ja ojentaja settiä...etenkin tuo olkapääosio olisi voinut olla liikaa. Ja kipukin alkoi olla sitä luokkaa, että turvauduin suosiolla lääkkeisiin. Nyt hyvin nukutun yön ja vuorokauden lääkinnän jälkeen olen toiveikkain mielin. Lomailen vielä maanantai, joten tässä on monta päivää aikaa toipua ja touhuilla omiaan, tällä kertaa jätän sen lukemisen sekä lorvimisen vähemmälle.