Tätä viikkoa en tule muistelemaan hyvällä, ainakaan ihan heti. Töissä koetut muutokset ovat pistäneet koville ihan jokaisen. On ilmeisesti tullut selväksi, että olen jokseenkin tarkka syömisistäni ja tekemisistäni, mutta tällä viikolla lohturuoka on astunut kuvioihin. Kun joutuu tarpeeksi tiukille jopa sellainen suursyömäri kuin minä kadottaa ruokahalunsa. Alkuviikosta pakotin itseni syömään ja varsinaisten ruokien väliin mahtui paljon herkuttelua. Onneksi pahimmat tunnemyllerrykset ovat ohi ja joulun jälkeen jaksan taas tsempata. Jokseenkin analyyttisenä ihmisenä pohdin vain, mitä tämä kaikki tarkoittaisi ravitsemuspsykologian kannalta. Mikä on se syy miksi surut ja murheet pistää ihmisen sekaisin ja pahaa oloa lääkitään herkuilla? En tiedä vastausta, mutta ehkä osaan vielä jonain päivänä analysoida asiaa tarkemmin.
Trainer4you:lta pitäisi tulla minä päivänä tahansa jonkin sirtin vahvistus siitä, että kuntosalivalmentajan pätevyys on totisinta totta. Netistä sai ladata lisenssilogon...ehkä sille on vielä joskus tarvetta. Nyt sitä voi vaan ihailla ja miettiä, että tulihan se tehtyä. Joulunpyhien aikana olisi iso pino uusia ohjelmia suunniteltavissa, jokainen vie taas pienen askeleen eteenpäin. Onneksi siellä on erilaisia toiveita ja tarpeita niin joudun pistämään aivot töihin.
Tasapainottomasta tilasta huolimatta olen saanut itseni liikenteeseen. Tiistain salitreenien jatkoksi kävin torstaina Lahden Gentain joululahjatreeneissä. Puolentoista tunnin aikana saatiin kattaus lukkopainista, karatesta, potkunyrkkeilystä ja crossfit-maailmasta. Vaikka olen harrastanut useamman kuukauden brassijujutsua jouduin toteamaan, että kamppailulajit eivät ole minua varten. Pidän lajien fyysisyydestä, mutta aivoni eivät pysty käsittelemään tekniikoita. Lahjakkuuteni näkyi ainoastaan kaatumisessa, tää lady romahtaa tatamin pintaan tyylikkäästi kerta toisensa jälkeen ja vastustajan kannalta erittäin kevyin perustein. Kaikesta huolimatta oli ihanaa päästä vähän rääkkäämään kroppaa ja seuraavana päivänä lihaksissa tuntunut "kipu" tuntui hyvältä...masokisti mikä masokisti!
Lauantaina painelin illasta salille enkä ollut todellakaan ainoa. Sitähän luulisi, että joulun alla salit kaikuvat tyhjyyttään, mutta ei K&M:llä. Kovaa treenaavat eivät hellitä juhlapyhinäkään vaan painavat täysillä. Tällä kertaa testasin olkapää, hauis, ohjentaja -päivän. Tauosta ja huonoista ruokailutottumuksista johtuen vedin setin pienillä painoilla. Etenkin olkapäät sai hyvin pumppiin, sillä aikaisemman kolmen olkapääliikkeen tilalla oli neljä mojovaa settiä. Mutta ei haittaa, olkapäät on mun suosikki lihasryhmä ja se saa näkyä.
Tänään käyn kurittamassa jalkaosaston ennen kuin pakkailen tavarani joulun viettoa varten. Illaksi pitäisi suunnata maaseudun rauhaan, jotta olen aamulla valmiina tapahtumapaikalla. Mähän olen jo lahjani saanut, mutta antamisen ilo on onneksi edelleen jäljellä. Eihän tässä mitään erikoisia paketteja pitänyt vaihtaa, mutta kummasti niitä on taas hankittu. Onhan se vaan kivaa muistaa läheisiään kerran pari vuodessa. Mutta nyt aamupuurot (onko se aamupuuro kun kello lähentelee puolta päivää) naamaan, salille ja pikaisen pakkausoperaation myötä tonttuilemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti