Viimeiset pari päivää ovat olleet vallan mainioita. Jos sysksy ja loppuvuosi olivat paikoin rankkoja niin vuosi vaihtuu varsin mukavissa merkeissä. Pitkä viikonloppu maanantaivapaan ja tiistain pyhäpäivän ansiosta tuli vietettyä ihan eri meiningeissä kuin joulu. Antakaapas kun kerron millaisista lomapäivistä minä tykkään...saa kopioida.
Sunnuntaina kalenterissa ei ollut mitään pakollista, merkillistä sillä sunnuntai on mun pakko-tehdä-kaikkea-ja-hönkäillä-ympäri-kaupunkia-päiväni. Ainoa varteenotettava tehtävä olisi ollut siivous, mutta se ei vaan puhutellut tarpeeksi. Laiskan aamukahvittelun ja puuron jälkeen lähdin testaamaan uutta kirittäjääni eli Garmin Forerunner 210 -sykemittaria. Koira oli ihmeissään, kun lenkillä olikin erilainen tahti aikoihin eikä merkkauksille ollutkaan aikaa. Sää oli ihanteellinen juoksua ajatellen, vajaan kahden asteen pakkanen ja jalkakäytävät prima kunnossa.
Valehtelisin jos väittäisin, että juoksu oli helppoa. Etenkin ensimmäiset kaksi kilometria takkusivat, mutta sitten alkoi helpottaa eikä se sisu suostunut antamaan periksi. Loppujen lopuksi heitettiin Onnin kanssa 6,9 kilometrin lenkki vajaassa tunnissa ja fiilis oli aivan katossa. Juoksusta vaan tulee euforinen, sanoisinko voittaja-fiilis. Lenkkikuulumisia tulee varmasti lisää, sillä vuosi 2013 on mun juoksuvuosi. Tyytyväisenä ja hikisenä pujahdin suihkuun, lapoin mahan täyteen ruokaa ja sitten lepoa. Kun nyt kerrankin oli aikaa palkitsin itseni päiväunilla, koirakin tuntui tyytyväiseltä aikataulutukseen.
Makeiden unien jälkeen olo oli taas energinen, joten ei kun uudestaan lenkille. Tällä kertaa lenkki tehtiin koiran tahtiin, mutta tunnissa tassuteltin toinen tunti lauhassa talvisäässä. Välissä lyhyt rahkatankkaus ja hei matka jatkui taas...salille lompsis! Napakka tunnin treeni etu- ja takareisille sekä polttavaa rääkkiä ahteriosastolle. Eipähän se selkäkään enää vihotellut, kun sai liikuntaa ja lepoa mukavassa suhteessa...goodbye särkylääkkeet!
Tänään maanantaina jatkoin salimissiolla ja suuntasin K&M:lle heti aamupuuron päätteeksi. Treeniseura olikin ihan viimeisen päälle, sillä tunnistin varsin edustavan pariskunnan eli Johanna Koskisen ja Sampo Kirjovaaran. Koskinen on hallitseva suomenmestari body fitneksen pitkässä sarjassa ja Kirjovaara kehonrakennuksen -90 kg sarjan moninkertainen suomenmestari. Myönnetään...nimet ja saavutukset piti tsekata hetiin kotiin päästyä. Ja muutenkin oli hyvä fiilis, joten treeni kulki hyvin. Ei mikään pöllömpi setti vuoden viimeiselle päivälle siis.
Loppupäivä sujuukin rennosti, reissattiin Onnin kanssa maalle vuoden vaihtumista odottamaan. Muuten niin urhea nelijalkainen ystäväni pelkää paukkuja, joten minimoidaan kurjuus mahdollisimman pieneksi. Mä nappasin matkalta pari lehteä eli Juoksijan ja Bodauksen, joihin syventyessä aika menee kuin siivillä. Illan aikana pitää vielä vähän pohtia mitä sitä vuonna 2013 lähtisikään tavoittelemaan. Jostain syystä mun päähän on hiipinyt ajatus maratonista...vaikka olisihan niissä viidessä puolimaratonissakin tekemistä. Enkä vieläkään tiedä miksi niitä pitäisi juosta viisi, kai se on vaan mukava luku.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti