Hei meillä leivotaan!

Leipomisen välissä on hyvä vähän poseerata
- ihania muistoja mukavasta päivästä!

Viikko on mennyt flunssasta toipuessa, siksi ei ole paljon viitsinyt blogatakaan. Mitäpä sitä kirjoittaisi, kun ei ole voinut peruslenkkejä kummempaa tehdä, tämähän on treeniblogi (vaikkakin tänään leivontablogi). Parin päivän kotona potemisen jälkeen menin torstaina töihin, vaikka työkaverit yrittivät saada mua kotiin...näytin kuulemma sairaalta. En mä silti uskonut niitä vaan jäin uppiniskaisesti koneeni ääreen, ei välttämättä fiksu päätös. Kurjia nämä flunssat, jotka eivät nosta kunnon kuumetta päälle ja joista ei meinaa päästä eroon sitten millään. Tänään oli ensimmäinen parempi päivä, vaikkakin pärskin yhä ja nokka vuotaa.

Koska kuntoilu on toistaiseksi parempi jättää muille päätin keskittyä jouluun. Värväsin siskonkin leivontatalkoisiin ja aamulla hyökättiin piparitaikinan kimppuun. Perinteisten joulupipareitten lisäksi tehtailtiin kristallipipareita sekä lusikkaleipiä, ne on tosin vielä täyttämättä. Olipas mukavaa puuhaa ahkeroida keittiössä ja unohtaa maalliset murheet, kotonakin tuoksuu niin herkulliselle että! Sen verran kyllä turinoitiin, että päätettiin lähteä viikon päästä lauantaina luistelemaan...nyt pitää vaan hommata molemmille luistimet. Pysynköhän mä enää pystyssä? Eipä ole tullut sitten lukion leikittyä jääprinsessaa. No hätä raportoin tästä mikäli jääkentät kutsuvat :)

Mitäs me leipurit :)

Siskon kadottua kotiinsa palkitsin Onnin lenkillä ja heti perään itseäni päiväunilla, mitä luksusta. Sitten palasin keittiön orjaksi ja testasin jääsuklaan reseptin. Sen verran tämä leivontatauko näkyy (ennen superkuntoiluinnostustani leivoin ihan älyttömästi), että onnistuin tyrimään yhden suklaan sulatuksen, mutta muuten olin vedossa. Taioin parvekkeelle vielä jääsuklaan kaveriksi rocky road suklaata (se on syntisen hyvää) jäähtymään. Näitä on sitten mukava kiikuttaa kavereille ja muistaa makeasti joulun alla. Lahjoja hankin vain hyvin hyvin harvoille.

Maltan nyt kerrankin mieleni ja palaan salille vasta ensi viikolla. Huominen pyhitetään vielä levolle, haluan saada itseni kuntoon ja kerään voimia joulunalusviikolle. Sunnuntain kunniaksi meinaan leipoa joulutorttuja, jääkaapissa odottaa muuten ihan itse kaulittu voitaikina (kävi melkein urheilusta). Alan ymmärtää valmistaikinoiden ihanuuden tehtyäni ensin perinteisen piparitaikinan ja heti perään voitaikinan, minkä ajassa häviää sen maussa voittaa!

Hillittömästä leipomisesta huolimatta en ole täysin hunningolla. Tätä päivää lukuun ottamatta olen noudattanut ruokavaliota pilkulleen. Tänään leipomuksia on toki maisteltu, mutta iltaruokani täytti sille asetetut raamit: punaviinissä haudutettua jauhelihakastiketta, pastaa ja tomaatteja. Oikeasti dieettiruoka saa olla myös herkullista, korjaan sen pitää olla herkullista. Vähän kyllä karsin noita välipaloja, sillä herkuttelun jälkeen on pakko vähentää jostain.

Viikon päästä joulu onkin ovella, ihanaa! Viikonlopun olen vielä kaikessa rauhassa kotona, mutta sunnuntai-iltana pakataan laukut ja ajellaan maalle. Odotan sitä pienen lapsen innolla, sillä meillä on joka vuosi uskomattoman ihanat jouluruuat ja joulun lapsena rakastan niitä P-A-L-J-O-N! Aattona syön muuten ihan mitä haluan ja joustolla mennään tapaninpäivän iltaan asti. Joulupöytää koristaa mm. savustettu kalkkuna, joka on yhtä aikaa maukas sekä terveellinen vaihtoehto. Ja arvatkaapa miten meillä vietetään jouluaattoa? No liimaudumme siskoni kanssa TV:n ääreen tuoijottamaan lastenohjelmia, joulupukin kuumalinja sekä lumiukko ovat traditioita.

Joululahjat meidän perheessä on jo jaettu, tai ainakin melkein. Sisko sai toivomansa monitoimikoneen, jota pääsin tänään koeajamaan. Mun lahjalistalle oli päässyt Haglöfsin Gore Tex takki ja se on jo kovassa käytössä. Ei voi muuta kuin suositella, takki on ihan täydellinen ja tulee varmasti kestäämään vuosia. Mikä tärkeintä se näyttää hyvältä ja kun alle pistää vähän kerrastoa sekä fleeceä tarkenee purevassakin pakkasessa. Eikä muuten pääse tuuli eikä kosteus läpi, olen niin onnellinen lahjastani. Onni ja vanhempani sentään joutuvat odottamaan aattoon asti...kaikille onkin hyvät paketit tiedossa, mutta niistä en kerro enempää. Tai no paljastetaan sen verran, että Onni saa jotain vinkuvaa (kuten aina) ja koko työporukkani on ihastellut vanhempieni lahjaa, se on ihan paras!

Joululahjani & hissiposeeraus

Tämän joulukuun lorvinnan takia meinaan aikatauluttaa seuraavien kahden viikon liikkumiset joulusta huolimatta. Vaikka välillä on terapeuttista vain olla kaipaan normaalia elämäntapaani. Ilman kuntoiluja illat tuntuvat tylsiltä, työpäivän ja koiran lenkityksen jälkeen aikaa on vielä reilusti. Olen kuluttanut tämän oudon luppoajan TV:n ääressä. Kyllähän mä tykkään seurata tiettyjä sarjoja, mutta töllön tuijotus tuntien ajan arkisin tuntuu jo varsin puuduttavalta. Tämänkö takia niin monilla on maksukanavia? Aion pysyä jatkossakin perusvalikoimassa, telkkari passivoi ihan liikaa.

Yritän olla ensi viikolla aktiivisempi tässä bloggauksen maailmassa ja palata varsinaisiin aiheisiin. Pääsisinpä jo testaamaan uuden saliohjelmani ja kertomaan ensiajatukseni sen suhteen. Ihanaa joulun odotusta kaikille ja olkaa kilttejä...tontut tarkkailee!