Maailman huonoin sairastaja

Terveisiä vilttiketjusta ja sairasvuoteelta...niin se vaan iski flunssapöpö tähänkin osoitteeseen. Sunnuntai ei sitten mennyt ihan niin kuin Strömsössä, hyvin alkanut päivä koki täyskäännöksen, kun aika paloi auton kanssa tapellessa. Siinä rytäkässä unohtui syömiset ja kuntoilut, kaupan päälle tuli pahoinvointia sekä vetelää oloa. Niistä välittämättä yritin sentään vähän siivoilla kotona, kokkailla viikon ruoka-arsenaalit ja päästä tilanteen herraksi pyykkivuoren suhteen. Gentai kahvakuulineen ja kehonhuoltoineen jäivät siis vain haaveeksi.

Eilen suuntasin innolla töihin, sillä lomailun ihanuudesta huolimatta kaipasin työkavereitani ja rytmiä. Olipa ihanaa päästä taas kuulemaan huonoja vitsejä ja sarkastisia heittoja...kuten meillä päin sanotaan v*ttuilu on välittämistä. Päivän edetessä aloin ihmetellä vellovaa pahoinvointia ja pelkäsin jo kompastuneeni ylikuntoon, vaikkakin olen lorvinut pari viikkoa. Hetken mielijohteesta nappasin kuumemittarin kainaloon ja yllätyksekseni jouduin myöntämään tappioni - kuume vs. Virpi 1-0. Koska päivä oli jo voiton puolella jäin töihin, mitäpä se lepo enää hyödyttäisi. Salitreeneille jätin suosiolla hyvästit, vaikka ajatuskin harmitti.

Koiran lenkityksen jälkeen aloin palella, sanoisin sisäisen jääkauden saavuttaneen minut. Vilunväreet virtasivat pitkin kroppaa ja lämpimästä varustuksesta sekä peittojen alle vuorautumisesta ei ollut apua. Litkin monta kuppia kuumaa teetä, jotta sain edes hieman helpotusta olooni ja sisäistä lämmikettä. Lopulta särkylääke alkoi lievittää oloa, helpotusta toi myös karvainen lämpöpatterini Onni. On se onni, että tuo koira tykkää käpertyä jalkojeni päälle nukkumaan.

Heräsin tiistaiaamuun palellen ja päätin kääntää kylkeä sekä omistaa päivän kuumeelle. Tunteet ovat jokseenkin ristiriitaiset, toisaalta lepo tekee hyvää, mutta toisaalta haluaisin olla töissä (pari projektia ahdistavat takaraivossa) ja salillekin pitäisi päästä. Mun uudistettu saliohjelma polttelee takataskussa, olisihan se päästävä testaamaan. Ja viime viikolla investoin Schiekin tukivyön, joka pitäisi myös koekäyttää. Olen ehkäpä maailman huonoin sairastaja, sillä poden koko ajan huonoa omatuntoa lepäämisestä, vaikkei tähän muuta kikkakonstia olekaan.  Tämä on varmaan sitä kuuluisaa naisen logiikkaa :)

Taidan myös olla jonkin sortin drama queen, sillä pienikin flunssa saa minut todella kipeäksi ja surkeaksi. Paleleminen on sentään todellista, mutta kuume saa minut pahoinvoivaksi, silmät särkemään ja päänsäryn valloilleen. Oikeasti maailmassa on "hiukan" suurempiakin sairauksia kuin kausiflunssat, mutta suhteellisuudentajuni on jäkkynyt eli vellon nyt kärsimyksessä (minulle saa nauraa). Yritän nyt työntää syyllisyyden tunteet tekemättömien treenien/töiden suhteen roskikseen ja keskittyä itseni kuntoon tulemiseen. Kuntosalista on toistaiseksi turha haaveilla...haaveilen silti. Toistaiseksi olen hoitanut itseäni levolla, teellä & sympatialla sekä kaurapuurolla, tällä reseptilla jatketaan ainakin tänään ja huomenna on tilannecheck. Haluaisin niin lukea, mutta päätä jomottaa sen verran, että haaveeksi jää. Mutta nyt kone kiinni, peitto korviin ja unta palloon. Muistakaa tekin hoitaa flunssa rauhassa pois vaikka kuin jurppisi tekemättömyys, sillä oma hyvinvointi on kullan arvoinen asia.

Tohtorikoira, joka tosin varasti illalla paikkani sohvalla

PS: Blogini kävijämäärä on noussut yli viidentuhannen eli kiitos! Palaan treeniaiheisiin mahdollisimman pikaisesti.