Mä olen aina vähän naureskellut noille lupauslaihduttajille. En siksi, että pitäisin sitä tyhmänä vaan lähinnä siksi, että kuntoilupaikat meinaavat revetä liitoksistaan. Aiemmalla kuntosalillani se kärjistyi niin, ettei pukuhuoneeseen meinannut mahtua, parkkipaikkaa sai hakea kissojen ja koirien kanssa, ohjatuille tunneille oli turha haikailla ennen maaliskuuta ja salillakin sai jonottaa joka toiseen laitteeseen. Työkuvioiden johdosta tekemistä on uupumukseen asti ja vaikka pursuan intoa olen samanaikaisesti aika lujilla. Ja arvatkaapa mitä siitä seuraa? No silloin kuvioon astuu lohtusyöminen herkuttelun muodossa...kääk!
Kyllähän mä tällä viikolla yritin elää fiksusti eli työmatkalla tuli juostua ja käytyä salilla. Ruokailutkin yritin hoitaa siten, ettei mitään övereitä pääsisi tapahtumaan. Eilen se sitten tapahtui eli pohjanoteeraus. Perjantain kalenteri oli buukattu täyteen ja iltapäivän kahvitauolle ei tuntunut olevan aikaa, joten jätin suosiolla rahkani aamulla kotiin...VIRHE nro 1! Korvasin sen parilla hedelmällä, joten nälkähän siinä iski. Työpäivän venyttyä kotona oli pelkkiä raaka-aineita eikä mitään valmiina...VIRHE nro 2! Väsyneenä närkin kaiken erikseen eli ensin pari leipää, seuraavaksi valmistui pasta, kyytipojaksi kirsikkatomaatteja ja lopuksi kanafilettä sekä keitettyä kananmunaa...VIRHE nro 3. Ei näin eli älkää ottako mallia vaan tehkää niin kuin minä sanon.
Raahauduin kuin raahauduinkin salille ja sain aikaiseksi kohtuullisen treenin. Repsahdin sielläkin eli heräteostoksena mukaan tarttui Better Bodiesin housut ja toppi, tosin törkeän halvalla eli melkein kuin olisi pistänyt rahaa pankkiin (huomatkaa mitä itsensä huijaamista). Vastaanoton poika pisti pöytään sellaiset alennukset, että menin aivan sanattomaksi, sitähän ei tapahdu kovin usein. Tyytyväisenä hankintoihini koukkasin kotimatkalla siskoni kautta, joka oli pakannut mulle herkkuja. Lienee tullut jo ilmi, että siskoni on innostunut leipomisesta, joten mun doggybagissä oli viisi herkullista kuppikakkua ja ihan mua varten paistettuja pannukakkuja...lämpimiäkin vielä. Korvasin siis ruokavaliooni merkityn iltapalan (kolme kananmunan valkuaista ja yksi keltuainen munakkaaksi paistettuna) kuppikakuilla ja pannukakuilla.
Herkullista mutta ei kovinkaan järkevää...tiedän kyllä miten typerää. Ettei kalorit häiritsisi keskittymistäni lauantaina lahjoitin loput naapurilleni, joka otti paketin tyytyväisenä vastaan. Todellisuudessa lihon hyvin helposti ja siksi olenkin paikoitellen jopa pakkomielteinen painoni suhteen. Mun tammikuu on siten ollut kaikkea muuta kuin laihduttamista, taitaa olla massakausi menossa. Olen siis vältellyt vaakaa ja pakoillut totuutta, tuskin kestäisin kumpaakaan. Ilman tarkkoja faktojakin tiedän, että paino on noussut vaikka vaatteet mahtuvat ja istuvatkin edelleen. Yksi hyvä puoli siinä on, että painoa on hieman enemmän, nimittäin jaksaa treenata (ja painaa töitä) ihan eri tavalla. Ruokavaliomuutoksen jälkeen olen voinut paremmin, vaikkakin elopaino kasvoi välittömästi kun annoskokoja nostettiin joulukuun alussa.
Muiden lunastaessa lupauksiaan minä jatkan olemalla itselleni armollinen, ei kai se väärin ole? Työ pitää mut ainakin alkuvuoden ajan kiireisenä ja kalenteri täyttyy työmatkoista. Ensi viikon olen kotona, mutta sitten suuntaan taas tien päälle ja inhoamani hotellielämä kutsuu. Kollegan sanoin ko. hotelli haisee vanhalle miehelle eli niin haisen kohta minäkin =). Eihän se herkkua ole, mutta joskus on joustettava ja osaapahan taas arvostaa arkea. Pakkaan autoon lenkkivaatteet, tarvittaessa nappaan kahvakuulan ja suksetkin kyytiin. Menen tällä kerralla aika pienelle paikkakunnalle ja liikuntapaikkojen tarjoama ei liene päätä huimaava, tutkin sen ensi viikolla tarkemmin. Mutta onneksi tässä on viikko aikaa hieroa aivonystyröitä ja nautiskella kotoilusta.
Nyt kaurapuurot tulille ja nauttimaan viikonlopusta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti