Go-go-golf!

Kummasti vuoden vaihtuessa alkaa golfkärpänen taas surista korvan juuressa. Tällä viikolla iski jo melkoinen paniikki, kun pelioikeudesta ei ollut tietoakaan. Onneksi sain hoidettua asian suhteellisen vaivattomasti pois päiväjärjestyksestä, enää pitää hoitaa maksupoliittiset asiat kuun vaihteessa kuntoon. Ja tänään alkoi Kanava Golfin golfvalmennus Vierumäellä, joten valmistautuminen kesää varten on käynnissä.

Ihan aluksi venyteltiin kunnolla ja sitten otettiin svingiin tuntumaa lyömällä sandillä (=hiekkamaila) lähestymislyöntejä. Sitten aloitettiin tekemään lyöntiharjoituksia ja jokaisella mailalla piti lyödä kymmenen palloa. Pro kävi kuvaamassa jokaisen suorituksen ja sitten katsottiin koneelta missä mättää. Opettajan ei tarvinnut paljoa sanoa, sillä kuva on lahjomaton ja näin viime kesältä tutun virheen backsvingissäni. Muutaman pikkuvinkin jälkeen jatkoin lyöntiharjoituksia hanska kainalossa.

Jep jep hanska oli ihan oikeasti oikeassa kainalossa. Ongelmani on se, että vien lyönnin liian pitkälle ja käsi irtoaa kyljestä. Pitämällä hanskan kainalossa opin pitämään paketin kasassa. Ja sitten se lyönti alkoi tuntumaan kropassakin hyvältä. Aloin jo hieman haeskella oikeaa rannekulmaa, mutta yksi asia kerrallaan. Pari tuntia meni kuin siivillä ja uskon, että investointi talviharjoitteluun maksaa vielä itsenä takaisin. Tai siis eihän kukaan mulle maksa näitä euroja takaisin, mutta pelimukavuudessa ja hermojen hallinnan kannalta tämä sijoitus kannattaa. Ehdin itsekin hirvitellä sitä golfiin tuhrautunutta rahamäärää, mutta nyt ymmärrän sen taas. Golf on intohimo, josta olisi aika vaikea tinkiä.

Vaikka olin ehtinyt hoitaa koiran päivälenkin ennen Vierumäen reissua alta pois päätin hemmotella Onnia uudella lenkillä. Ja jouksutavoitetta silmällä pitäen kaipaan itsekin harjoitusta. Niinpä lyhyen sohvalöhöilyn jälkeen lähdettiin kevyelle juoksulenkille. Pidin sykkeet aisoissa ja aina kun syke karkasi yli 135:n vaihdoin juoksun kävelyksi. Mulla on korkeat sykkeet joten juoksuni muistutti enemmän hiipimistä. Takana oli kuitenkin jo kolmen tunnin kuntoilut, joten maltoin mieleni ja hissuttelin rauhassa.

Saldona kuuden kilometrin hölkkä aikaan tunti ja kymmenen. Juoksija-lehden mukaan pakkanen nostaa sykettä, joten ehkäpä keväällä pääsen jo ihan eri vauhtiin samoilla säännöillä. Ja kehityksen kannalta on tärkeää tehdä erilaisia lenkkejä. Pyrin aloittelemaan tammikuussa kevyesti ja helmikuussa kokeilen mäkivetoja sekä vauhtilenkittelyä. Eiköhän näillä keinoilla pärjää Helsinki City Run:lla maaliin voittajana...siis itsensä voittajana.

Lopuksi vielä rasti seinään! Ihan aikuisten oikeesti venyttelin lenkin jälkeen. Totuus on se, että mulla on etu- ja takareidet, lonkan koukistajat sekä pakaralihakset aivan jumissa. Tunnen lihasjännityksen koko ajan ja nyt kun olen parin päivän ajan yrittänyt muuttaa tilannetta ei olo juurikaan helpotu. Joudun siis parantamaan tapani kehonhuollon suhteen, jotenkin se vaan unohtui ekojen juoksulenkkien jälkeen ja jumitus oli taattua.

PS: Jostain syystä en pysty lisäilemään kuvia, joten jatkan pakon sanelemana mustavalkoista bloggausta