Jäässä

Ihmisen kroppa on mielenkiintoinen kapistus, jos et itse tajua pysähtyä se kyllä keksii keinot. Mun tapauksessa varma keino pysäyttää on flunssa ja varsin viheliäinen keino se onkin, toimii joka kerta. Kyllähän mun kroppa yritti viestiä jo perjantaista lähtien, että slow down...mutta mä en kuunnellut tai en halunnut/ehtinyt kuunnella. Sunnuntai-iltana oli pakko myöntää, että flunssa on hollilla, mutten rauhoittanut tahtia vieläkään, sillä eihän viikonloppuna sairastella. Koskahan sitä olisi tarpeeksi vanha ja viisas, että uskoisi vähemmällä?

Maanantaina olin syväjäässä ja joku oli pistänyt yön aikana kaktuksen mun kurkkuun, goodbye treenit parin päivän ajaksi - ärsyttävää! Kohmeesta huolimatta kotitoimisto aukesi hyvissä ajoissa ennen aamuseiskaa. Olisi ollut fiksua pysyä peiton alla, mutta mulla oli tuhat ja yksi työtä odottamassa, joten en vaan malttanut. Ja kun ei ollut kuumetta niin sairasloma tuntui laiskottelulta, mitä mun uusi esimieskin olisi ajatellut? Kotitoimiston pukeutumistyyli on enemmän kuin casual friday, joten se mahdollisti verhoutumisen paksuun vilttiin... keino pysyä lämpimänä vilunväristyksien takia. Tässä vaiheessa olisi jo pitänyt tajuta, mutta ei!

Yläasteen liikunnanopettajani sanoi aina "tyhmästä päästä kärsii koko ruumis". Inhosin tuota sanontaa, mutta voi luoja kuinka se onkaan oikeassa. Maanantai-ilta tajusin viimein kompastuneeni kokkeluuteeni ja tiesin kyllä mitä oli edessä - pakkolepoa & siirtyminen vilttiketjuun. Täällä mä nyt makoilen toista päivää vilttien alla flunssan kourissa, edelleen jäässä ja röörit tukossa. Ihmettelen kyllä mistä ihmeestä sitä räkää riittääkin, mulla alkaa nenäliinat loppumaan. Vaikka työasiat pyörii mielessä ei auta itku markkinoilla, nyt on vaan hoidettava kroppa kuntoon. Tällä viikolla on turha haaveilla kuntosaleista ja juoksulenkeistä, sunnuntain golftreeneistä pidän silti tiukasti kiinni. Ja ensi viikolla aion olla taas iskussa.

Perjantaina oli tarkoitus aloittaa personal trainer opinnot Kouvolassa, mutta sain maanantaina tiedon koulutuksen peruuntumisesta. Voisi kuvitella, että olen maani myynyt, mutta hypin melkeinpä riemusta. Alkoi jo ahdistaa miten repeän joka suuntaan, flunssakatastrofeja ei tarvita yhtään enempää. Työkuviot vie sen verran aikaa, että oppiminen olisi voinut olla liikaa tässä vaiheessa. Eikä mun talous olisi kestänyt yhden kuukauden aikana golfin pelioikeutta ja kurssimaksuja...ihan on riittämiin nykyisissäkin laskuissa. Katsotaan nyt tuleeko musta vielä jonain kauniina päivänä personal trainer ja jos niin kuinka kauas tulevaisuuteen se siirtynee. En mä silti luovu haaveistani, antaa elämän kuljettaa.

Muistakaa höllätä ajoissa...flunssaterveisin,
Virpi

PS: Sunnuntaina Iltasanomissa oli hyvä juttu, joka kannattaa käydä lukemassa täältä. Tarinan päähenkilö Sari käy Lahden Gentailla ja on kaikin puolin upea tyyppi. Harvoin tapaa niin iloista, ystävällistä ja sosiaalista ihmistä, en ole ainoa johon hän on jättänyt lähtemättömän vaikutuksen. Ja miettikää, että joku laihduttaa 70 kiloa sitä, ei oikein pysty ymmärtämään. Ruokavalion lisäksi Sari on saanut kuntoilukärpäsen pureman eli taittaa työmatkat pyörällä ja jumppaa gentailla useita kertoja viikossa.