Reissuhommia

Niinhän siinä on päässyt käymään, että työ kuljettaa naista. Vaikka olenkin melkoinen kotihiiri ja maailman surkein pakkaaja oli tämänkertainen komennus varsin mieluinen. Suuntasin maanantaiaamuna kohti Etelä-Karjalaa ja vanhaa kotikaupunkiani Lappeenrantaa. Tutut maisemat tuovat muistoja mieleen ja ihmettelen vain minne vuodet ovat vierineet? Onneksi officella on paljon tuttuja naamoja sekä mukavia uusia tuttavuuksia.

Eilen kiirehdin töistä pois heti neljältä ja pikaisen varusteiden vaihdon jälkeen singahdettiin Evan (mun juoksukaveri, ystävä ja vanha duunikaveri) kanssa lenkille. Vuosienkin jälkeen luotin suuntavaistooni, olin siis melkein paikallisopas. Hetkittäin oli kartta kateissa ja navigaattori huollossa, mutta ei se menoa haitannut. Itse asiassa kulki aika hyvin ja päästiin melkein kisavauhtiin eli kyllä se sitten lähtee, kun H-hetki koittaa. Reilun tunnin kuluttua oli mittarissa kymppi komeasti esillä ja missio saavutettu. Olipa kiva päästä porukalla harkkalenkille!

Mutta jos nyt vähän saa avautua niin voihan kettu tätä reissuruokailua! Työpaikkaruokailu nyt menee eli perussettiä ja mahan saa täytettyä...makuelämys on yliarvostettu juttu. Ongelma onkin se iltaruokailu, hotellin ravintola on ollut pettymys isolla peellä. Tämän päivän kanasalaatti oli säälittävä esitys, kotikokki taikoisi hetkessä paremman vaihtoehdon. Välipalarahkat raahasin mukana ja iltapalatarvikkeet ostin lähikaupasta sekä pöllin osan aamupalapöydästä. Ja se hotelliaamupala, täysin yliarvostettua! No onneksi torstaina voi taas keitellä oman pöperöt kotona.

Vaikka kymmenen tunnin työpäivä painaa ja hotellihuone on juuri nyt aika mukava mesta pakotan itseni liikenteeseen. Sain respasta ilmaisen kortin salille ja nyt on lähdettävä katsomaan miten rauta taipuu muis maisemis :-)