Tulin tänään siihen tulokseen, ettäminulla on jonkinlainen pakkomielle tekniikkatreenin suhteen. Tai sitten olen vain sen verran yksinkertainen, että oppiminen vie aikaa. Toisaalta olen sama nainen, joka on saanut kahvakuulasta leukaansa, joten lienee luvallista varastaa jonkun aloittelijan paikka Gentain kahvakuulan alkeiskurssilta. Oli siellä onneksi pari muutakin vanhaa naamaa aloittelijoiden keskellä.
Parin tunnin aikana tuli kerrattua ties kuinka monennen kerran mm. etuheilautuksen, rinnallevedon ja työnnön tekniikat. Vaikka kahvakuula näyttää suhteellisen simppeliltä oivallan joka kerta jotain uutta. Tänäänkin mentiin taas askel eteenpäin, hitaasti mutta varmasti. Alussa kaikki liikkeet tuli tehtyä käsillä, mutta nyt voima alkaa löytyä kropasta. Kahdeksan kilon kuulat katosivat heti alkuun, joten tyydyin 12 kilon mollukkaan. Ilmeisesti olen oppinutkin jotain, sillä kuula tuntui paikoin jopa kevyeltä. Huomenna jatketaan, vaikkakin livistän ajoissa, että ehdin golftreeneihin. Rankkaa tämä treeneistä toisiin juokseminen :) no eikä oo ku huijasin.
Onnikin palasi reilun viikon maaseutumatkaltaan ja vaikuttaa varsin tyytyväiseltä. Koiralla on ollut kissanpäivät, sillä lenkkiseuraa on riittänyt ja kilometrejä kertynyt päivittäin kadehdittavat määrät. Kieltämättä kaipasinkin tassujen rapinaa, joten jälleennäkeminen oli iloinen. Huomenna se on ehdittävä kahvakuulien ja golfsvingien välissä lenkille, jotta herra koira voi merkata reviirin takaisin nimiinsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti