lauantai 4. lokakuuta 2014

Rokkia ja kevennystä

Viime päivät elämä on ollut yhtä rokkia, kirjaimellisesti. Loppuviikko oli töiden puolesta nimittäin jotain ihan muuta, koko meidän koulutusorganisaatio tapasi naamatusten osastopäivien merkeissä. Olin keskiviikkona sairaslomalla, se flunssa iski sittenkin. Joku toinen olisi ehkä jäänyt pidemmäksikin aikaa kotiin sairastamaan (se olisi toki ollut fiksua), mutta mun oli pakko kerätä voimat ja päästä paikalle. Sitä kun tapaa valitettavan harvoin kaikkia kollegoita.

Molemmat päivät olivat antoisia, flunssa pysyi jotenkin aisoissa ja pystyin osallistumaan täysillä. Torstai-iltana vietettiin rokkibileitä ja jengi oli panostanut täysillä. Itse luotin 50-luvun lookiin, johon olen salakavalasti ihastunut. Arvatkaa kuka loikoili onnellisena hotellihuoneessa iltaysiltä? Koska arki oli noiden päivien aikana jotain ihan muuta otin dieetin suhteen rennosti. Söin samaa kuin muutkin, tuntui muuten oudolta, hassua eikö? Kun syö niin kuin pitääkin ei oikein edes miten paljon silloin voi syödä. Kärsin nimittäin nälästä ala carte annoksien jälkeen, oli siis pakko vedellä lisäsatsit leipää ja käydä jälkiruokapöydän kautta.

Onpas meitä paljon...huippuammattilaisia kaikki!

Lady in red look

Kotiin päästyäni olin väsynyt, kaikkeni antanut ja kipeä. Nukahdin sohvalle alkuillasta ja tuijottelin uusimman Vain elämää jakson silmät ristissä. Ei muuten kovinkaan vahvoja mielikuvia lauluesityksistä. Sitä osaa muuten arvostaa omaa kotia, kun käy vähän muualla, oma sänky ja oma kissa ovat parasta, lucky me :)

Alkuperäinen ohjelmanumero lauantaille oli golfkierros. Haaveilin kuulasta syyssäästä, mutta sade sotki suunnitelmat. Oikeastaan hyvä niin, sillä todellisuudessa mun pitikin levätä ja passattiin suosiolla. Flunssa oli edennyt kurkkukivusta, silmienkirvelyyn ja jatkanut evoluutiotaan nuhakauteen. Mistä ihmeestä se räkä oikein tulee? Oli niin tylsä olo, etten tehnyt koko päivänä mitään eikä ruokakaan maistunut. Siinä samalla päätin, että nyt relataan dieetin suhteen viikko, syödään vähän sinnepäin, koitetaan tulla kuntoon ja pidetään suosiolla taukoa salilta. Edessä on kuitenkin aika heavy viikko mm kolmen päivän reissu Kuusamoon. Kyllä sitä ehtii myöhemminkin kiristellä ja kuntoilla.

Oikeastaan oli muutenkin hyvä tehdä päätös kevennyksestä. Jotenkin ajatus on pyörinyt liiaksikin laihduttamisessa, vaa'asta on tullut melkein vihollinen ja poden syyllisyyttä mitä naurettavimmista asioista. Totuus on se, että näistä asioista ei saa stressata, se vain lopettaa kehityksen ja saa voimaan pahoin. Niinpä suuntasin firman bileisiin rennoin mielin...ruoka ei kulkenut tällä kertaa vaa'an kautta enkä nyrpistellyt minkään suhteen nenääni. Tällä kertaa oli tiedossa Lahden perinteiset sikabileet (ruokana on siis sika, sellainen kokonainen) bensalenkkariteemalla.

Ilta oli aika jälleen rock, sillä esiintyjäksi paljastui legendaarinen Pelle Miljoona. Minä ja moni muukin oli pukeutunut hieman fiftarityylisesti. Upeita ladyja oli siis baanalla, tuollainen naisellinen look on itse asiassa aika vau! Herkuttelin hyvällä omatunnolla pöydän antimista ja sitten jorattiin täysillä tanssilattialla. Otin sen melkeinpä treenin kannalta eli hypin ja pompin kunnolla. Poltin käytännössä kaikki extrakalorit...no en ehkä ihan kokonaan sitä suklaamoussea. Koska ajatuksena oli kuitenkin relata, levätä ja tulla kuntoon päätin kotiutua ajoissa...jälleen ennen yskä kotona. En tiedä pitäisikö todeta, että olen vanha vai fiksu vai kenties molempia?


Suomi on siitä hassu maa, että pidetään outona, melkeinpä halveksittavana jos ei juo. Eipä siinä onhan se välistä kiva nollata, mutta entäs ne olotilat jälkikäteen? Sitä tunnetta en kaipaa tippakaan, pärjäisin loppuelämäni ilmankin. Olen myös oppinut juhlimaan vesilinjalla, tosin kotiin kannattaa lähteä silloin, kun kukaan ei ole vielä konttauskunnossa. Silloin ehtii kokea sen hauskimman hetken ja tietää mistä seuraavalla viikolla puhutaan. Mitä parasta herään aamulla pirteänä ja pääsen reippaana huomenna alkavalle joogakurssille, jee! Olen siis oikeasti innoissani ja pakko sanoa, että vähän jännittää mitä onkaan luvassa. Mutta siitä lisää ensi kerralla...to be continued.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti