Elikkäs kyykkyjä, burpeita ja vatsoja, ei siis muita vastuksia kuin oma kroppa ja trust me siinä oli ihan tarpeeksi. En tiedä uskaltaako tätä nyt ääneen sanoa, mutta ihan kuin burpee alkaisi kulkea hiukan paremmin kuin alussa. Ideana oli tehdä treeni yhtäaikaa oman kamun kanssa eikä lähteä keulimaan. Meidän aika kahden kierroksen päätteeksi oli 8:11 ja mielestäni olimme varsin tasavertaiset sekä hyvä tiimi muutenkin.
Tämän viikon treenisaldo on kokonaiset kuusi. Olen niin ylpeä itsestäni ja onnellinen siitä, että löysin uuden kotini. Vaikka tunnen itseni paikoin huonoksi, vie halu kehittyä eteenpäin ja lopettaa turhan itsensä mollaamisen. Haluan näyttää itselleni, että tästä kropasta löytyy paukkuja ja pystyn kasvattamaan kuntotasoani kesään mennessä reilusti, joulusta puhumattakaan. Alkaa myös tuntua siltä, että tämä on juttu, johon haluan sitoutua tiukemmin...viikko aikaa miettiä millaisen jatkodiilin teen.
Ensi viikolle on varattu viisi tuntia ja nyt pidän käsiä kyynärpäitä myöden ristissä, etten tule kipeäksi. Tuntuu, että vähintään joka toinen ystäväni on ollut kipeänä, enkä ole vältellyt kenenkään tapaamista. Olen ollut aina sitä mieltä, että se tulee jos on tullakseen. Nyt on vaan snadisti kehno olo, joten epäilys on nostanut päätään. Olisi niin tylsää katkaista hyvin rokkaava treeniputki. Toivotaan, että kunnon yöunet pelastavat tilanteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti