Jumitusta

Olen jokseenkin hyväksynyt sen tosiseikan, että kerran pari vuodessa kroppani tekee totaalisen jumituksen. Niska menee täysin juntturaan, päätä särkee loputtomasti, ajatus ei kulje ja kipu vihloo pahimmillaan käsivarsiin asti. Nyt on juuri sellainen tilanne valloillaan, ei jaksa oikeastaan edes hermostua suuremmin. Ainoa mikä jurppii niin yritä siinä sitten toimia ja painaa töitä, etenkin kun takaraivossa painaa fakta siitä, että jään lomalle ihan kohta. Myönnetään toinen jalka alkaa olla lomalaitumilla, mitähän ensi viikolla tapahtuu? Lomakammassani on siis kahdeksan piikkiä ja aika monta hommaa olisi ehdittävä hoitamaan kympillä kuntoon.

Eilen piti luovuttaa kesken päivän ja painuin kotiin nukkumaan. Nappasin naamariin yhden relaxantin ja sitten podin pienimuotoista lääkepöhnää useamman tunnin. Tarkoituksena oli raahautua pitkästä aikaa salille, mutta haaveeksihan se jäi. En olisi yksinkertaisesti jaksanut miettiä yhtäkään liikesarjaa ja kanssatreenaajien näkeminen olisi ollut liikaa. Epäilen, että sali olisi halunnut järjestää mulle yksityistilaisuutta, vaikka jälleennäkemiseni parin kuukauden tauon jälkeen on varmasti yksi vuoden kohokohdista.

Kroppa kaipasi kuitenkin liikettä, joten päädyin löysän letkeälle lenkille siskoni kanssa. Ei olisi varmaan tahdonvoima riittänyt jos olisi yksin pitänyt lähteä. Joskus sparripari on siis erittäin toimiva ratkaisu, etenkin jos kärsii jonkin sortin lorvikatarista. Lihasjännitystä laukaistakseni otin yöksi toisen lääkkeen, tulipa huidottua tainnuttavat yöunet. Aamulla lääke tuntui yhä sumentavan ajatusta, joten päätin pärjätä ilman kemiallisia aseita...ei ole muuten ihme jos tuollaisiin jää koukkuun, häijyä kamaa ja vielä laillista sellaista. Muutenkin on tyhmä paikata vikaa ja olla välittämättä juurisyistä, lääke on oikeastaan itsensä huijaamista.

Tartuin siten härkää sarvista ja lähdin pitkästä aikaa (peräti 3 päivän tauko) hot joogailemaan. Haasteen suorittamisen jälkeen tuntui oudolta palata mestoille. Päätin heti alkuun keskittyä kaikkien lihasjumitusten avaamiseen, nyt ei ollut tarvetta revitellä suuremmin. Lihaskireys tuntui heti ensihengityksestä lähtien, niskojen ja selän lisäksi omituinen jumitus tuntui koko kropassa. Missähän välissä mun reidetkin ovat alkaneet kirrailla niin maan pirusti? Jooga teki silti hyvää, se helli minua sisältä ja antoi toivoa paremmasta huomisesta. Nyt päälle makeat yöunet ja aamulla uudella innolla uutta päivää kohti.