Pakkaamista

Pitkä odotus alkaa olla loppumetreillä ja matkalaukkukin on puoliksi pakattu. Huomisiltana suuntaan ystäväni kanssa lentokentälle ja matka aurinkoista Kreikkaa kohti alkaa. Jätän Suomen kolean ja sateisen sään hymyssä suin taakseni. Ensi viikolle Suomeen on povattu lisää sateita (käsi ylös kuka ei ole kyllästynyt loputtomiin sateisiin) ja alhaisia lämpötiloja. Santorinin sää taas suosii auringonpalvojaa eikä kylmyys kolota luita. Toivon silti, että saan nauttia hieman kesäisemmästä ilmasta reissaamisen jälkeen...toivossa on hyvä elää.

Ennen lähtölaukausta pitäisi päättää monet sliparit, mekot, shortsit, bikinit, topit...mahdutan laukkuuni, elämää suurempia päätöksiä siis. Olen tunnetusti maailman surkein pakkaaja, joten tuskaa ja kyyneliä on tiedossa. Onneksi myrskyn jälkeen on poutasää :) Sitä ennen pitäisi myös kipaista aamulla kierros golfia, muutenhan päivä kuluisi tuskallisesti kotinurkkia koluten, odottaminenkaan ei ole vahvin puoleni. Siinä suhteessa yölento ei ole paras mahdollinen vaihtoehto.

Tähän viikkoon mahtui pari golfkierrosta eli kentällä taas. Joukkoon mahtui hyviä, ei niin hyviä ja suorastaan katastrofaalisia lyöntejä. Svingi ei ole kohdillaan, mutta rakkauteni lajiin elää vahvana, onneksi. Sen voimalla jaksaa tarpoa raffissa, huitoa metsässä ja väistellä bunkkereita. Onneksi kesää ja kautta on reilusti jäljellä, sillä kierroksia on saatava reilusti mittariin, vähintään 20 pitää huitoa. Yksi asia mitä harva ei golfia harrastava tulee tuskin ajatelleeksi on se, että kentillä luonto on läsnä. Kentäthän ovat kuin suuria hyvinhoidettuja puistoja ja yksi jos toinenkin sorsapesue tottuu elämään tämän jalon lajin keskellä. Alla kuvamateriaalia ainoista perjantain birdeistä, birdie on golfkielellä yksi alle ihannetuloksen eli varsin tavoiteltava tulos.

Ensi viikolle lupaan kadehdittavan ihanaa kuvamateriaalia eli olkaahan kuulolla :)