Olemisen sietämätön keveys

Olen onnistunut lomani aikana ainakin yhden asian suhteen eli unirytmin sekoittamisessa. Työrytmin mukainen aamuherätys kuudelta kukonlaulun aikaan ei ole siten enää ongelma. Tänään pakottauduin ylös kymmeneltä ja olin silti kuin nukkuneen rukous. Jostain syystä uni ei tule iltaisin, heräilen yöllä ja aamulla herääminen on tuskallista. Untani ovat häirinneet viestit, jotka ovat herättäneet minut vääriin aikoihin...puhelimen saa ilmeisesti äänettömälle. Ihan näin suurta muutosta normirytmiini en ollut ajatellut, mutta sitä saa mitä tilaa :)

Viimeiset pari päivää ovat siten menneet kovin laiskanpulskeasti. Olen lähinnä hiippaillut kotinurkissa ja jatkanut kodin ehostamista...ikkunoiden pesu on viimeistä lasia vaille valmis ja parvekekin kiitää muutaman tauon jälkeen. Tahti ei siten huimaa päätä, mutta onneksi työnjohtaja määrää tahdin. Kun ikävät siivousprojektit jakaa muutamalle päivälle on niiden suorittaminen melkein siedettävää. Mun ikkunat on kyllä niin kirkkaat (ja omituisia raitoja täynnä), että ihan hymyilyttää. 

Tänään sentään otin itsestäni niskasta kiinni ja varasin muutaman golfkierroksen. Pitää vaan rohkaista mielensä ja lähteä kentälle, vaikkei lyönti ihan hallussa olekaan. Ensimmäinen erä on huomenna, buukkasin itseni työkaverin ja tämän miehen joukkoon, kaipaan tuttuja ystävällisiä kasvoja alkumetreille kanssani. Perjantaina ajattelin uskaltautua tuiki tuntemattoman pelikaveriksi ja sunnuntaiaamuna kierrän hyvän pelikaverin kanssa kierroksen ennen kuin lähden Santoriniin. Suunnitelma vaikuttaa aika hyvältä, jee! Tässä kohtaa en murehdi lainkaan, että matkalaukutkin pitäisi pakata.

Kun päivä tuli lähinnä vetelehdittyä oli pakko toimia illasta, jotenkin iltatreenit sopii mun pirtaan muutenkin. Kävin ensin nauttimassa ravintorikkaan ja kaikkien ravitsemustieteilijöiden suositteleman illallisen mäkkärissä - 3 juustohampurilaista cokiksella. Siis todella toimivaa settiä (sarkasmin saa lukea rivien välistä) ja sitten tyytyväisenä punttikselle. Mun polvi lopulta osoitti mieltään oikein olan takaa maanantain lenkin johdosta eli juoksu ei ollut hyvä veto. Siinä on yksi syy, miksi vietin pari päivää hissun kissun, yritin hyvitellä virheliikettäni. 

Koska polvi ei anna unohtaa itseään tein jalkatreenin varovaisesti. Tuijottelin polvien asentoa jatkuvasti ja yritin pitää tekniikat puhtaina. Kaikissa jalkaliikkeissähän on tärkeää, että polvet ja varpaat ovat samassa suunnassa. Painoja käytin säästellen, melkein hävetti heilutella sellaisia määriä, yritän rohkaista mieleni ensi kerralla. Tuntuu hassulta, että jalkaprässi on kiellettyjen listalla, sillä smithkyykky toimii kuten ennenkin eikä askelkävelykään tunnu pahalta. Tai no askelkyykkykävely tuntuu aina kauhealta, mutta olisin voinut ottaa käsiini kunnon painot, sillä sen verran kevyeltä harppominen tuntui 2 kg käsipainojen kera. Ennen olen tehnyt samaa sarjaa 6-8 kg painoilla eli hiljaa eteenpäin.

Jatkan laiskan pulskeaa lomailuani huomenna, aikataulut eivät juurikaan rasita päätäni. Oikeastaan tällainen kiireetön oleminen on vaihteeksi mukavaa, vaikkakin hieman outoa ja luonteenvastaista. Vähän silti jännittää miten mun käy huomenna golfkentällä, mutta kokeilemallahan se selviää. Punttis jää nyt reilun viikon tauolle, sillä kone aurinkoon lähtee sunnuntai-iltana ja loppuviikko omistetaan kolopalloilulle. Kreikassa kuntoilu lienee kiellettyä, joten en aio pahemmin uhrata ajatuksiani muulle kuin maisemanvaihdokselle.