Kiinalaista lääketiedettä ja penkkiurheilua

Hiukan jännitti mitä tuleman pitää, kun kolkuttelin kiinalaisen lääketieteen gurun eli Timo Aron pakeille. Tarkoituksena oli siis saada helpotusta nivelrikkovaivoihini, jotta pystyisin liikkumaan täysillä ja unohtamaan alkavan kipuilun heti ensimetreillä (vaivathan ovat vielä hyvin mitättömiä). Tällaisissa tilanteissa rentous ei ole vahvin puoleni, joten akupunktioneulojen laittaminen polviin tuntui aika häijyltä. Sitten alkoi varsinainen hoito eli neuvoihin johdettiin sähköä...valehtelisin jos väittäisin kokemusta miellyttäväksi.

Alussa sain itseni melkein paniikkiin ja taisi pyörtyminenkin olla lähellä. Kovin lokoisaksi en saanut oloani tehtyä vaikka kuinka yritin, elämäni pisin vartti varmaankin. Yhdessä vaiheessa erehdyin katsomaan miltä operaatio näytti ja taas alkoi heikottaa, minäkö muka herkkis? On vaikea kuvailla miltä hoito tuntui, ei se nyt kipua aiheuttanut, mutta jännityksen takia olo oli jotenkin häijy. Kun sähkö otettiin pois aloin jo rauhoittua, mutta neulojen poisto oli oikeasti kivuliasta.

Toimenpiteen jälkeen polvet tuntuivat vetreiltä, hieman puumainen tunne oli poissa ja allekirjoittanut hyvin helpottunut. Onnistuin hikoilemaan hetkessä paidan märäksi, löysin siis jotain joka on kauheampaa kuin hammaslääkärissä käynti. Näin jälkikäteen parissa neulan pistokohdassa on hieman outo tuntemus, mutta kipua ei tunnu lainkaan. Luotan sokeasti siihen, että hoidosta oli hyötyä ja etten kolkuttele samoilla ovilla ihan pian. Seuraavalla kerralla otan varmaan äitin mukaan :)

Oli pakko oikaista hetkeksi sohvalle ja sulatella kokemusta. Uppouduin taas hyvän dekkarin pariin, pakonomainen lukemisintoni on taas ryöpsähtänyt päälle, tosin en yritä lainkaan hillitä addiktiotani. Hetkisen kuluttua ahteri ylös sohvalta ja nokka kohti uusia haasteita tai no oikeasti suuntasin Lahden urheilukeskukseen FC Lahden peliä seuraamaan. Rehellisyyden nimissä jalkapallon säännöt ovat vielä hieman huterasti hallussa, mutta tykkään seurata peliä, siinä vaan on jotain...ei kai se turhaan ole maailman suosituin urheilulaji.

Peliä seuratessa vaihdettiin ystäväni kanssa kuulumisia, nautittiin ihanasta kesäillasta ja fanitettiin kympillä. Erätauolla suunnattiin päättäväisesti makkaran ostoon ja sitten jaksoi taas hyvillä mielin palata katsomon puolelle. Itse ottelu oli paikoin hieman tylsä, tosin Lahti oli vahvempi kuin TPS ja loppujen lopuksi taululle jäi lukemat kotijoukkueen hyväksi 2-0. Päivä päättyi siten onnellisesti ja aivan saletisti raahaudun katsomon puolelle uudestaan. Ja arvatkaas mitä? Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin niin hieman odotan jalkapallon MM-kisoja, sillä ne on sopivasti mun kesäloman aikaan eikä lomalla ole tunnetusti aikatauluja.