Tyhjiä takarenkaita ja outoja narinoita punttiksella

Mittarilukemista viis päätin suunnata tänäänkin maauimalaan. Sen verran häijyltä näytti, että varustauduin eilistä paremmin. Harvoin sitä kesälomalla sonnustautuu windstopperpukuun, fleecetakkiin, pipoon ja sormikkaisiin, mutta minkäs teet. Vastatuuli oli niin häijy, että melkein jurppi ja Jopo suorastaan mateli eteenpäin. Perille päästyäni satoi taivaan täydeltä lunta, arvatenkin altaassa ei ollut liiemmin tungosta eli jotain hyvää sentään. Kiitokset myös maailman parhaalle keksinnölle eli saunalle, heitin löylyä koko rahan edestä.

Kotimatkalla eksyin ystävän kanssa kahvittelemaan. Koska aamupalasta oli jo tovi katsoin parhaaksi syödä samalla. Kauppahallin hinnat tekivät vaikutuksen, sillä ruokaisa salaatti maksoi vaivaiset 6 euroa. Hintaan kuului vieläpä leipä, kahvi ja jälkiruoka, olin niin äimänä että tyydyin pelkkään kahviin. On oikeastaan aika mukavaa, ettei ekalle lomaviikolle ole tämän suurempia suunnitelmia. Oli mukavaa käydä ajan kanssa syömässä ja vaihtaa kuulumiset, ystäville on oltava aina aikaa.

Pyysin ystävältäni samalla apua, sillä olen aivan onneton saamaan pyörän renkaisiin ilmaa. Hetkisen urakoituaan tosinainen pumppasi renkaat täyteen ja jatkoin kiitollisena kotiin. Matkalla jouduin karvaasti pettymään ja toteamaan, että takarenkaassa on jotain mätää. Lyhyt matka tuntui tuskien taipaleelta, tyhjä takarengas teki ikävän lisäsävyn reissuuni. On varmaan pakko raahautua pyöräkorjaamoon, sillä omistan kaksi pyörää, joilla on samat murheet. Tässä kohtaa alkoi jo jurppia, osaisipa itse hoitaa paikkahommat, mutta katson parhaaksi luovuttaa heti alkuun. Onneksi päikkäreillä voi korjata suuremmatkin harmitukset :)

 Tälle päivälle oli vielä kivojakin juttuja tiedossa, hyvä niin. Olen joskun maininnutkin, että kaipaan kotiini tassujen töminää ja kissanhankinta on ollut pidempään mielessä. Kissa on kuitenkin pitkäikäinen elämänkumppani, joten ostopäätöstä on harkittava kunnolla. Tähän tarjoutuukin loistava mahdollisuus kuukauden kuluttua, sillä saan kaksi kissaneitiä kotiini. Kissojen omistajapariskunta lähtee reissuun, joten lyhyen harkinnan jälkeen lupasin avata kotini ovet karvanaamoille pariksi viikoksi. Samalla näen miltä (hullun) kissanaisen elämä tuntuu ja kannattaako haaveilua jatkaa pidemmälle. Ensitapaaminen näiden hurmureiden kanssa sujuikin loistavasti, ihan kuin olisimme tunteneet jo pitkään. Voisin kuvitella tarjoavani kodin parille aikuiselle kissalle, jotka olisivat valmiiksi tottuneet kerrostaloelämään. Silloin hieman rasittava ja villi pentuikäkin jäisi kokematta. Noh harkitaan tätä nyt kerrankin rauhassa ja itseni tuntien se pennun hankinta voi muuttua sittenkin omaksi valinnaksi.

Kissahaaveista siirryin sujuvasti salille jalkatreenin pariin. Koska polvi on valitellut oloaan enemmän ja vähemmän olin erittäin varovainen, kiinnitin siihen kaiken huomioni. Ainoastaan jalkaprässi tuntui olevan pois laskuista, testasin kahta erilaista laitetta, mutta rahina ei jättänyt rauhaan joten no more. Fysioterapeutti neuvoi välttämään liikkeitä, joissa rahina tai kipu tuntuu sekä paineen tunnetta, näillä opeilla mennään siis. Tulen tekemään todennäköisesti jalkatreenin jatkossakin varovaisesti ja ainakin näin alussa turhankin pienillä painoilla, mutta yritän olla turhaan pelkäämättä, sillä liike on paras lääke vaivaani. Kieltämättä vähän harmitti, sillä olen mielestäni liian nuori tällaisiin vaivoihin. Tosin tähän on suhtauduttava samalla tavalla kuin Suomen kesään, mitäpä sitä liikaa harmitella jos faktoja ei voi muuttaa, tästä lähtien asenne tulee ratkaisemaan pelin. Todennäköisesti pystyn liikkumaan ja treenaamaan eri lajeja lähes normaalisti vielä pitkään, pahinta olisi synkistellä ja muuttua sohvaperunaksi. Nyt pakotan itseni keittiöorjaksi, pieni kokkailu ja leivontasessio päättää siten toisen lomapäiväni.