Eräs sunnuntai kuvina

Terveisiä lentokentältä, mahdollisuuksien ja toiveiden tyyssijasta. Odottelen parhaillaan pääsyä Ouluun lähtevään koneeseen eli ei en ole matkalla kumpaakaan haavekohteeseeni Berliiniin tai New Yorkiin. Viikonlopunvietto katkesi turhan aikaisin ja päivä kului kelloa vilkuillessa, mutta onneksi ehdin hengailemaan kaikessa rauhassa ja lataamaan akkuja alkavaa työrupeamaa varten.

Aamusta otin hankkimani kynsilakat testiin ja pistin varpaankynnet uuteen uskoon. Mun pienessä maailmassa pienillä asioilla on iso merkitys, joten pirteä punainen säälittävissä varpaissani näytti oikein pirteältä...värillä on totisesti väliä. Siinä samalla rentouduin tyhjentämällä digiboksini sisältöä, uutuussarja Mustat lesket vaikutti lupaavalta eli kannattaa tsekata.

Kun kynnet oli kuosissa ja tukka hyvin lähdin kaverin kanssa pienelle metsäretkelle. Suoraan sanottuna en oikein tiedä missä oltiin, mutta tavoite eli nuotio ja vuoden ensimmäiset makkarat tuli maaliin. Makkarahan on mun yksi suosikeista ja etenkin itse tehdyllä (seurasin tosin vierestä) nuotiolla maistuu niin hyvältä. Tunnelmaa latisti vain tuuli, joka meni luihin ja ytimiin, aurinkokaan ei jaksanut paistaa vaan pilkisti vaisusti pilvien takaa. Seuraavalle metsäreissulle tilaan aurinkoa ja pari lämpöastetta!

Vaikkei tuota reissua voi rankaksi kuvaillakaan olin kotiin palatessani ihan puhki. Viskasin nuotiolle haisevat ulkovaatteet parvekkeelle tuulettumaan ja sukelsin muumilakanoiden väliin päiväunille. Tää on niitä viikonloppuja, jolloin unta on pitänyt tankata oikein olan takaa...eikä mikään tunnu riittävän. Tunnin tirsojen jälkeen jaksoi taas ajatella ja pakkasin loputkin tavarat laukkuun.

Kulutin aika haaveilemaan, sillä se toimii aina! Kaikissa asioissa ei tarvitse pitää jalkoja maassa vaan pilvilinnojen rakentelu on askel unelmien toteutumiselle. Haluan ainakin uskoa niin ja keino on testattu toimivaksi monen monta kertaa. Niinpä selailin Berliinin matkaopasta...pystyin melkein kuvittelemaan itseni kuluttamaan kaupungin katuja, olisi se vaan niin ihanaa.

Loppujen lopuksi aika kului siivillä ja oli aika hyvästellä koti sekä pistää business moodi päälle. Pakko myöntää etten hyppinyt riemusta, mutta show must go on...tämä on niitä työni huonoja puolia, onneksi hyviä on niin paljon enemmän. Vaikka itse lento on ohi tunnissa niin kyllä siinä menee hetki jos toinenkin, kun menee taksilla, kurvailee linkussa, sompailee kentällä jne. Onnistuin vielä unohtamaan rajoitukset nestemäisten tuotteiden suhteen ja jouduin lopulta iskemään käsimatkatavaranikin ruumaan. Mulle meinasi tulla itku siinä turvatarkastuksessa, vissiin vähän väsymystä ilmassa, mutta loppu hyvin kaikki hyvin.