PT eli pirullinen tyyppi

Työviikko alkaa olla voiton puolella ja aikamoinen se on ollutkin, niin hyvässä kuin pahassakin. Päivät ovat olleet antoisia, olen tutustunut uusiin ihmisiin ja törmännyt muutamaan vanhaankin tuttuun sekä painanut hommia urakalla. Tänään alkoi olla turnanusväsymystä ilmassa, sain kommentteja ei niin kovin virkeästä lookistani ja iltapäivästä meinasi sanat seota täysin. Eilen oli myös suuri merkkipäivä nimittäin huikeat 13 vuotta Soneran riveissä! Vaikka välillä onkin rankkaa niin vanha klisee päivääkään en vaihtaisi pois, pitää paikkaansa. Edelleenkin tykkään tästä hommasta ja toivon kerryttäväni kasaan vielä monen monta palvelusvuotta lisää.

Mutta sitten asiaan eli pirulliseen ammattikuntaan nimeltä personal trainerit. En ehtinyt painaa ihan 12 tunnin päivää, kun piti nakata kone kiinni ja lähteä töistä...traagista eikö? Oli treffit pt:n kanssa ja käytiin mun uuden saliohjelman kakkospäivä läpi. On aina hyvä varmistaa tekniikat ja saada ideoita miten treenejä voi muutella, siksi suosittelen panostamaan moiseen. Kaikesta huolimatta piti välillä purra hammasta, sillä treeni oli kaukana miellyttävästä. Toisaalta eipä sen hyvän treenin tarvitse niin miellyttävää ollakaan, mutta jurppi se silti aina välistä.

Ensin tehtiin töitä mun olkapäiden kanssa. Mä myös satun rakastamaan olkapäätreeniä, joten tämä on  kolmijakoisen ohjelmani lempipäivä...I love it! Aina kun mietin, että tämähän sujuu sain seuraavaan settiin isommat painot...kuinkas muutenkaan. Pitäisi varmaan näyttää ahdistuneelta heti ensihetkestä lähtien niin välttyisi moiselta. Silti teen aina kaiken mitä käsketään enkä mukise turhia. Vasta kun saan lopettaa sarjan saatan sanoa, että nyt oli vähän liikaa.

Neljän pirullisen olkapääliikkeen päätteeksi tehtiin pari settiä rintalihaksille. Treenitauosta huolimatta se meni hyvin, yllätyin itsekin. Paperiin on nyt merkitty aika isot painot, joilla pitäisi sitten yksinkin jaksaa painaa...kunhan en vaan lipsuisi ilman orjapiiskuria. Loppuun vielä pirullinen triplasarja ojentajille eli ilman taukoja ojentajapunnerrus taljassa, takana settina ojentajapunnerrus vastaotteella ja kick back perään...toimii ja polttaa. Tunnin päätteeksi oli snadisti tuskainen, mutta sittenkin mahtava fiilis...mikä parasta työasiat unohtui tyystin.

Huomenna jatketaan taas eli vastapainoksi pitkille päiville livahdan puolen päivän maissa taas punttikselle...enkä mene takaisin. Ohjelmassa on kolmas treenipäivä eli syvästi vihaamani jalkapäivä. En liioittele yhtään, kun sanon odottavani hetkeä pelonsekaisin tuntein...taas mun pistetään ylittämään itseni enkä taaskaan kitise vastalauseita. Kunhan ei ihan kauheaan jumiin päätyisi. Pitää buukata samalla kerralla muutama lisätreeni, sillä kyllähän noista vaan saa kummasti virtaa.