Voihan räkä

Aikamoista kiitolaukkaahan tämä elämä on ollut, ilmeisesti en ole levännyt tarpeeksi vaikka olen kyllä yrittänyt. Kaikesta hässäköinnistä huolimatta olen pysynyt yllättävän tyynenä ja sisällä on ollut hallinnan tunne. Perjantai-illasta lähtien olen havainnut pieniä flunssaoireita, mutta ne eivät ole haitanneet menoa, vasta sunnuntaina aloin suhtautua niihin vakavasti ja aloitin C-vitamiinitankkauksen...ilmeisesti liian myöhään. Eilen illalla alkoi tulla oikeasti kipeä olo, takana oli pitkä reissupäivä eikä agendaa voinut kevyeksi kehua. Kaukaa viisaana varoittelin jo pomoa ja päätin pitää yhden sairaslomapäivän. Aamulla karu totuus alkoi valjeta, sillä flunssa oli iskenyt päin näköä...todellakin voihan räkä!

Elättelin silti toiveita siitä, että suuntaan illalla Loimaalle seuraavan päivän työkeikkaa varten. Vasta kun olo muuttui entistä kurjemmaksi lyhyen palaverin aikana ja kuumemittari palautti minut maan tasalle päätin taipua. Terveys ja toipuminen on sittenkin kaikkein tärkein asia. Se suurin työrumba alkaa osaltani täydellä teholla ensi viikolla, joten siihen mennessä pitää toipua. Ei auttanut muu kuin perua hotellivaraus ja ilmoittaa uutiset pomolle sekä kollegalle. Suunnitelmia pitää vähän muuttaa, mutta kyllä me nämä hoidetaan silti...aina ollaan hoidettu!

Vaikka tarkoituksena oli hoitaa vain pari pakollista palaveria meinasi töistä eroon pääseminen tuottaa ongelmia. Aina tuli uusi juttu kun yhden sai tehtyä...niin tyypillistä. Ei mun työni normaalisti ole näin hektistä, mutta nyt eletään poikkeustilannetta. Voisin sanoa, että flunssa iski pahimpaan saumaan ikinä. Lopulta olin jo aivan puhki ja piti vain tehdä päätös sulkea työkone. Painuin välittömästi nukkumaan ja muutaman tunnin päästä olo tuntui jo hieman paremmalta. Niinhän se vain on, että uni on paras lääke kaikkeen ja aina unen heikennyttyä pitää olla varpaillaan. Jos ihminen ei nuku kunnolla tulee helposti haavoittuvaiseksi. Mulla ei ole siten huolen häivää, unta tuntuu nyt piisaavan.

Päätin pysytellä pari päivää neljän seinän sisällä, joten tein ystävälle tilauksen. Pyysin tuomaan töistä tusseja ja fläppipaperia sekä listasin muutaman mahdollisimman epäterveellisen ruokatarvikkeen. Huomenna voin siis piirrellä visioita fläpille (kaikista työajatuksista ei vaan pääse eroon) ja syödä pakastepizzaa. Jos mulla ei olisi karkkilakkoa päällä yrittäisin parantaa itseäni suklaalla, se on muuten varsin toimiva keinokin vielä. Mielestäni suklaa toimii etenkin kuukautiskipuihin sekä sydänsuruihin. Turha muuten moralisoida roskaruuasta tai työjuttujen miettimisestä...nii!

Kipeänä ollessa on muuten ihan hirveästi aikaa. Sitä kun ei voi mennä minnekään, toisaalta ei hirveämmin jaksakaan ja ainakin allekirjoittaneella seinät kaatuu heti kohta päälle. Päätin siis surffata netin ympäri, kaikissa sosiaalisissa medioissa on muuten kiva notkua, onneksi olen melkein kaikissa mukana. Pitäisiköhän huomenna valloittaa vielä Instagram? Mulla on jo Facebook, Twitter, LinkedIn ja tietty tämä bloggaus ihan verissä. Siinä Facebookia tutkiessa törmäsin mainokseen joka kolahti ja heti piti toimia. Mä en tykkää sellaisesta turhanpäiväisestä pohtimisessa ja liiallisesta harkinnasta muutenkaan.

Bongasin Yogarocksin kettlebelt manian eli 22.3 alkaa neljän viikon kahvakuulakurssi hintaan 90 €. Tiedossa on kolme tuntia kahvakuulan varressa neljänä perättäisenä lauantaina, viikonloputkin on siten suunniteltu...no worries! Tämä myös sopii hyvin mun pirtaan, pakko ryhdistäytyä kuntoilun saralla. Siinä flunssahöyryissäni ilmoittauduin myös power vinyasa workshoppiin 45 €, joka on lauantaina 12.4 klo 16-19. Siinä on sitten yhdelle lauantaille puuhaa, ensin kolme tuntia kahvakuulaa, välissä puolitoista tuntia aikaa tankata ja heti perään kolme tuntia joogaa. Missäköhän mun järki kultani oli tuona kyseisenä hetkenä? Se oli varmaan sairaslomalla ja kroppa sai ylivallan suuruudenhullujen ideoidensa kanssa. Että näin rauhallisissa merkeissä täällä niistellään...minkä sitä luonteelleen mahtaa?