Aika usein törmää keskusteluihin lähipiirin tuesta ja lähinnä sen puutteesta, kun puhutaan treenaamisesta sekä laihduttamisesta...onhan niitä muitakin isoja elämänmuutoksia, mutta niitä lienee turha listata. En nyt ihan tarkkaan tiedä itsekään mikä mun projekti ja suuri missioni on. Toisaalta haluan treenata kroppani uuteen uskoon ja siinä sivussa haaveena on lukea itselle uusi ammatti, isoja juttuja molemmat. Yksi iso askel on edessä ensi viikonloppuna, sillä olen pe-su Kouvolassa Trainer4You:n kuntosalivalmentajan kurssilla. Tämän jälkeen matkaa olisi tarkoitus jatkaa lähtemällä Personal Trainerin koulutukseen.
Viikonloppuna vanhempani ihmettelivät ruokavalioni tekemiä rajoituksia. Heille tuntui tuovan tuskaa se, että katsoin tarkasti mitä suuhuni laitan. Olisinhan mä halunnut herkutella voissa paistetuilla muikulla, juoda mielin määrin vastapuristettua omenamehua ja aloittaa aamuni munakas-sienirullalla, mutta ei sitä niin vain voi lipsua. Itseäkin alkoi hieman harmittaa, kun mulle ehdoteltiin kaiken maailman ruokaherkkuja ja mun touhuja ihmeteltiin ääneen.
Kun isäni huomasi, että ruokavaliooni kuuluu kananmunat, hän ilmoitti lauantaina ostavansa minulle kananmunia suoraan tilalta. Kuulostaa ehkä naurettavalta, mutta minulle tieto läheltä hankituista kananmunista oli mittaamattoman arvokas. Se tarkoittaa sitä, että isäni tukee projektiani ja kantaa kortensa kekoon. Meidän iskä...ei voi sanoin kuvata!
Samaan hengenvetoon äitini tiedusteli ruokavalioni vaikutusta jouluruokiin. Vaikka pidin joulua kaukaisena asiana oli asiasta keskusteltava, äitini halusi tietää mitä voin jouluna syödä. Hetken mietittyäni totesin, että aattona syön kaikkea, joulu on kuitenkin vain kerran vuodessa. Ja heti joulupäivänä palaan ruotuun. Tapaninpäivää pitää vielä vähän miettiä, sillä silloin juhlin synttäreitäni ja eikös syntymäpäivänä pidä syödä kakkua?
Äiti myös totesi, että kuntoiluintooni on varmaan joku syy, joka selviää myöhemmin. Hän antoi personal trainer haaveilleni täyden tukensa ja innosti minua jatkamaan, äidin tuki lieneekin se tärkein. Totuus on se, että koulutus maksaa paljon ja joudun lainaamaan rahat sitä varten, mutta suurimmat sponsorini eli isi ja äiti ovat mukana. On syy sitten kirjoitettu universumiin tai mihin tahansa tuntui aika hyvältä, että lähipiirin tuki on takanani. Jatkan siis haaveilua kohti unelmia!
Illalla jouduin jättämään koiran yksin kotiin vaikka olimme juuri kotiutuneet. Tunsin huonoa omatuntoa, mutta lähtiessäni Onni katsoi hymyillen ja ikään kuin viestitti, että mene sä vaan salille mä hoidan mä hoidan. Koira on ihmisen paras ystävä ja mulla on selvästikin nelijalkaisenkin tuki takanani. Ja palatessani sain iloisen vastaanoton...kiitos Onni!
Viimeistään silloin, kun hain siskoni pakkaamaan herkkudoggybagin olin liikuttuneessa tilassa, mulla on todella lähipiiri takanani. Vaikkei siskoni välitä tippaakaan kuntoilusta on hänkin takapiruna. Hän on luvannut auttaa herkkuhetkien toteutuksessa ja ideoinnissa...ja tällä kerralla toteutus oli onnistunut. Jumalaisen tonnikala-katkarapuvoileipäkakun, mustikkaisen täytekakun, suussasulavien kuppikakkujen, suolaisten sarvien ja makeiden minidonitsien voimin on hyvä jatkaa eteenpäin!
Tähän kun lisätään vielä se, että ystävät tsemppaavat täysillä niin lienee turhaa kysellä olenko haaveitteni kanssa yksin - en todellakaan. Mun on turha miettiä loukkaantuuko joku, jos en sorru kahvipöydän herkkuihin ja mikäli pakkaan kyläreissulle omat eväät mua ei mulkoilla paheksuvasti vaan mulle ojennetaan lautanen ja saan lainata mikroa. Onhan nämä mun jatkuvat treenihöpötykset välillä puuduttavia ja tokihan se voi olla välillä rasittavaa seurailla mun toimia. Turha se on odottaa jatkuvaa suitsutusta ja aaltoja, mutta läheisten tuki koostuu pienistä asioista. Olen siis erittäin onnellisessa asemassa ja mikäli projekti menisi mönkään en voi ainakaan sanoa, etten olisi saanut ympäriltäni tukea.
Mikä tahansa sinun projekti onkaan toivon, että sinulla on omat henkiset sponsorit kuten minulla. On turhaa ja tyhmääkin olettaa, että joku ymmärtää täysin mitä teet ja miksi. Tärkeintä on kuitenkin se, ettei kukaan yritä estellä tavoitteiden toteutumisessa ja näyttää peukkua säännöllisin väliajoin. Vaikka työ on tehtävä omin hartiavoimin ei matkaa kannata tehdä yksin. Onnea matkalle ja muista tärkeintä on matka eikä määränpää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti