Kesäloman jälkeen olen saanut maistaa matkalaukkuelämää oikein olan takaa. Viimeisimmältä reissulta kotiuduin perjantaina, mutta suuntasin heti hakemaan koirani Onnin kotiin. Reissussa rähjääntyneenä jäin itsekin yön yli vanhempieni luokse, välillä maailman parasta antia on olla äitin ja isin hemmoteltavana. Ja tiedän olen hemmoteltu kakara...edelleen yli kolmekymppisenä.
 |
| Luonnon taidonnäyte |
Missään ei muuten saa niin hyvin nukuttua kun meidän landella. Ja lauantaina pitkän aamukahvittelun jälkeen tuuletin päätäni ihanassa syysmetsässä. Vaikka olen asunut kaupungissa jo pitkään, ja kieltämättä viihdyn asfalttiviidakosta, ei minusta saa kulumallakaan pois kaipuuta luonnon ääreen. Sateisessa syysmetsässä, sieniaarteiden keskellä, on ihana kulkea ympäriinsä ja nauttia ympäröivästä hiljaisuudesta. Kotiin kannoin vieläpä ison kassillisen suppilovahveroita, torvisieniä ja kanttarellejä - lähiruokaa parhaimmillaan.
 |
| Sylissä :) |
 |
| Bestikset |
Päästyämme Onnin kanssa kotiin linnoittauduimme sohvalle, kääriydyimme viltteihin ja muodostimme sohvaperunoiden vilttiketjun. Viikonloppuna koirani hakeutui jatkuvasti syliin, ihan kuin jollain olisi ollut ikävä. Tunsin itsekin olevani väsyneempi kuin väsynyt (mikähän olisi oikea termi?) joten treenit saivat nyt olla, lepo ja palautuminen oli priorisoitu. Aina joskus uroteot lenkkipoluilla pitää jättää muiden hoidettavaksi, lepopäivien määrää ei nyt laskettu.
Jos minulla oli ollut rankka työmatka niin oli se ottanut koville Onnillakin. Liian vauhdikkaan elämän johdosta Onnin tassu oli murtunut. Parin kivuliaan päivän jälkeen eläinlääkäri oli tehnyt diagnoosin ja koira saatiin tolpilleen lääkkeiden sekä tassukääreen avulla. Tassu yritetään saada pikaisesti kuntoon, pitkät lenkit ovat toistaiseksi kieltolistalla.
 |
| Neuloosi |
Aikaa tappaakseni kaivoin puikot esiin, neulominen on salattu paheeni. Puikkojen kilinä on yksi paraimmista stressinhellintakeinoista ja rauhoittaa joka kerta, joten oli korkea aikakin muistaa kummityttöä. Parin illan ahkeroinnin jäljiltä lankakerä on muuttunut pienen neidin pipoksi, kaulahuiviksi ja sukiksi, ei siis ihan turhaa vilttiketjuhengailua.
Tänään pakotin itseni hieman hikoilemaan. Tiistain tyyliin suuntasin Gentaille Kuntomixiin hikoilemaan, kiertoharjoittelua sen olla pitää. Vaikka kuntotaso oli kaikkea muuta kuin kohdillaan teki fyysinen rasitus hyvää. Paikoitellen meno tuntui tuskalliselta, mutta tunnin päätyttyä hiki virtasi otsalla ja tunsin saaneeni ripauksen lisäenergiaa. Tästä on hyvä jatkaa paluuta normaaliin kuntoilurytmiin. Huomenna onkin jännä päivä, sillä saan ravinto-ohjelman ja pääsen personal trainerin rääkättäväksi. Mutta siitä lisää ensi kerralla...
 |
| Tassu paketissa, mutta ei haittaa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti