Halpa hengenpelastaja ja torstaihöpinöitä

Viimeistään kellojen kääntämisen jälkeen ulkona tuntuu olevan jatkuvasti pimeää. Pimeää aamulenkillä ja pimeää iltalenkillä, sen valoisan ajan törötänkin toimistossa tietokoneen ääressä. Ja kyllä tekee tiukkaa lähteä iltaisin lenkin ja syömisen jälkeen kotoa treenaamaan. Autollakin pitää taas totutella ajamaan pimeässä ja viimeistään ratin takaa huomaa kuinka vaikea jalankulkijoita on nähdä tummissa vaatteissa.

Havahduin tähän pimeään vuodenaikaan jo muutama viikko sitten. Kävin varta vasten investoimassa kasan heijastimia, niitähän pitää ripustaa kaikkiin takkeihin ja mulla niitä takkeja riittää. Heijastin on varsin fiksu keksintö ja halpa hengenpelastaja, suosittelen siis useamman hankkimista jokaiselle. Jostain kumman syystä mun taloudessa kesällä on sellainen vaikutus, että heijastimetkin tuntuvat katoavan maan alle. Viime syksynä hankitut Fingerborg (eri hienot sellaiset) killuttimet ovat tyystin kadonneet.

Onnillakin on turvaliivi, mutta se on äitillä tuunattavana. Koirani kun ei satu mitoiltaan valmisvaatteisiin, joten liiviä pitäisi hieman lyhentää. Aivan kuin karvakuononi tajuaisi heijastimen merkityksen (siis tietenkin Onni tajuaa) sillä se kantaa liiviä varsin tyytyväisen näköisenä. Meidän päälle ei muuten ajeta vaan haluamme erottua pientareella.

Eilisen rinta/selkäpäivän uuvuttamana tyydyin tänään lepopäivään...jo kolmas tällä viikolla. Kroppa viestii muutenkin väsymystä, joten tarjotaan nyt kerrankin lepoa. Viikonlopun aikana ehtii rehkiä liikunta-annoksen täyteen. Palkkapäivän kunniaksi toteutin haaveeni ja marssin Intersportiin, kotiin lähti Haglöfsin Gore tex housut. Myyjä yritti kaupitella takkiakin, mutta siihen mun talous ei olisi taipunut. Maltan tuskin odottaa, että pääsen huomenna koeajamaan mun uusimman hankinnan. Noi on fiksusti suunniteltu, sama malli sopii naisille ja miehille. Sen lisäksi housuja löytyy meille pätkille, aivan kuin nuo olisi tehty juuri minulle ja omansa on normaalipituisille sekä pitkille. Ja trust me housut tulevat maksamaan itsensä käyttömukavuudessa sekä -vuosissa takaisin. Köyhän ei kannata ostaa halpaa pitää niin paikkansa urheiluvaatteista puhuttaessa.

Mikä hienointa elimistö alkaa tottumaan ruokavalioon. Muutaman viikon kurittanut huutava nälkä alkaa kyllästyä ja tunnen itseni paikoitellen jopa kylläiseksi. Se pakkomielteinen ruokien ajattelukin helpottaa samassa suhteessa...jo oli aikakin. Samanaikaisesti tuloksiakin alkaa näkymään, hiljaa hyvää tulee. Olen jo muutaman päivän ajatellut, että peilikuvassa on tapahtunut muutoksia, joten pomppasin aamulla vaa'alle. Lienee nälkäkuurin ansiota, mutta näyttäisi siltä, että 1,5 kiloa on kadonnut vyötäröltäni. Taas tuli lisämotivaatiota punnita suupalat ja kiikuttaa ne kaikki kymmenen eväsrasiaa aamuisin töihin. Joulukuun alkuun on jaksettava ja sitten katsotaankin mun treenit sekä ruokavaliot uusiksi.