Elämä on valintoja

Perjantai-iltana mun elämän kohokohta oli punttitreeni...kuinka muutenkaan. Sain vedettyä käsivarret hyvin hapoille, etenkin olkapäissä tuntui mukava jomotus. Vastaavasti puolet mun työkavereista tuntui viettävän ratkiriemukasta elämää kaupungilla, tyydyin seuraamaan menoa Facebookin kautta. Aamulla tosin kiittelin kunnon yöunista, mutta voisihan sitä joskus tehdä muutakin kuin syödä vaa'an kautta, treenata ohjeiden mukaan ja huolehtia riittävistä yöunista. Lievän harmituksen keskellä päätös kumpusi kuitenkin sisältäni, yksi bileilta tekisi turhaan tuhoja matkalleni. Katse kohti horisonttia ja tavoitteena treenattu kroppa, puistelin harhailevat ajatukset pois mielestä.

Sisuntuneena kokkasin eväät kyläreissua varten. Oli siinä taas purkkia ja purnukkaa mukana, kun ystäväni Jonna nappasi mut kyytiin Evon reissua varten. Onneksi mun ystävät eivät lainkaan katsoneet kieroon vaan talon "emäntä" Reetta laittoi mun Tupperwarearmeijan kylmiöön ja ruokailun alkaessa sain käyttää lautaseni mikron kautta. Vähän kyllä poltteli, sillä tarjolla olisi ollut taivaallisen näköisiä uuniperunoita lohitäytteellä ja raikkaalla salaatilla. Kahviaikaan kaivelin esille omenarahkani, ei se tosin suklaakakkua voittanut, mutta mä olen valintani tehnyt.

Olihan mulla se herkkuhetki edessä, mutta halusin ajoittaa sen lauantai-illan treenin jälkeen. Luulin pääseväni yksityissalille, sillä ehdin K&Mlle vasta puoli kymmeneltä, mutta muitakin tylsiä ihmisiä löytyy ja salilla kävi melkein vilkse. Mun jalkatreeniä häiritsi vatsa, joka juoksutti vessassa, mutta ei vaan voinut jättää leikkiä kesken. Jalkapäivä on se, jossa hieman himmailen painoja turvallisuuttakin ajatellen. Seuraava personal trainerilta otettava tunti on varmasti fiksuinta ajoittaa jalkatreeniin, jotta löydän siihen kunnon tehot. Sain vedettyä silti hyvän setin ja loppuun vielä tiukka sarja vatsoja...voimapyörä kulkee melkein kuin unelma. Pystyisiköhän sitä kokeilemaan suorin jaloin vedettynä?

Palkitsin itseni kurvaamallä mäkkärin kautta, mikä on koomista, sillä halveksin pikaruokaa. Valitsin kunnon mätöt eli kolme juustohampurilaista, Mc Flurry jäätelön ja kokiksen. Vaikka himoitsen roskaruokaa se ei edes maistunut hyvältä ja eihän siinä mitään hyvää olekaan. Hampurilaiset sain upotettua, mutta jäätelö meni suurimmaksi osaksi roskikseen. Coca cola sentään maistui taivaalliselta, enhän mä edes pidä limsasta, omituista! Ensi viikonloppuna pääsen herkuttelemaan laadukkaasti, sillä tiedossa on isänpäivä ja iskälle pitää kokkailla kaiken maailman herkkuja. Luotan tässä tosin äitin ja siskon toteutukseen, ruuanlaitto kun on mulle nykyisin pakollinen ohjelmanumero.

Sunnuntai oli pyhitetty opiskelulle ja treeniohjelmien tekemiseen. Yllättäen se ei ihan toteutunut. Oli pakko inspiroitua kodinhoidosta, pyykkikone ei ollut pyörinyt pariin viikkoon. Toisaalta siivoaminen tuntui melkeinpä nautinnolta, ehtiihän sitä päntätä. Kaipasin Gentaille, joten buukkasin itselleni parin tunnin action pläjäyksen. Ensin tunnin kahvakuula, jossa keskityttiin tempaukseen, uskaltauduin tekemään osan treenistä 12 kilon kuulalla. Oli kyllä hyvä setti ja tempauskin alkaa sujumaan, tekniikka on musta aika vaativa. Väliin puolen tunnin tauko, jonka aikana imasin eväät ja palautusjuoman. Sitten vielä reilu tunti kehonhuoltoa eli kunnon venyttelyt koko kroppaan, kyllä sieltä vaan löytyy kipeitä kohtia.

Jostain syystä sunnuntai on mulle kaikkea muuta kuin lepopäivä. Tai no teen itselleni tärkeitä asioita eli pää nyt ainakin lepää vaikka kroppa onkin jatkuvassa liikkeessä. Ja koska mulla nyt on erinäisiä tavoitteita kuntoilun suhteen, joka näkyy lautasella, oli aika kokata viikon eväät valmiiksi. Huomisesta lähteien mun lautaselta löytyy takuumureaa naudanpaistia, kalkkunarullaa, kukkakaalia, parsakaalia sekä uunijuureksia. Eipä uskoisi, että olen dieetillä (dieetti=ruokavalio) sillä syön niin hyvin. Ja loppujen lopuksi noi kunnon paistit sekä itse valmistetut kasvissekoitukset tulevat myös kukkarolle edullisiksi. Mä ihan odotan, että pääsen syömään värikkäitä, herkullisia ja terveellisiä annoksiani. On siinä pieni ero kotiruuan ja pikamätön välillä...tosin niin on vaivan määrässäkin.

Mielessä pyörii kaikki ne henkilöt, joille olen lupautunut tekemään saliohjelman. Antin ohjelma tulee olemaan haastavin, se tuli uniinkin :) mutta sitä pitää vielä hieman miettiä...tai oikeastaan aika paljonkin. Tieto lisää tuskaa, sillä nyt kun ymmärrän jotain ohjelmien tekemisestä ei sen rustaaminen luonnistu hetkessä. Muutaman suttuversion jälkeen Tainan ja Tiinamarin ohjelmat ovat valmiit, nyt pitäisi vaan löytää aikaa siihen, että ehdin treenaamaan ne itse läpi. Sitten sovin ajat ohjauksille, sehän se vaikeinta taitaa ollakin. Mutta projekti etenee jokaisella osa-alueella, eiköhän nämä valintojen aiheuttamat rajoitukset vielä palkitse korkojen kera.