Töltin huumaa

Torstaina oli kiva päivä, sillä suunnattiin työporukalla tiimipäiville Vierumäelle. Päivä tehtiin töitä, mutta neljältä vaihdettiin ulkoiluvaatteet päälle ja suunnattiin issikkatallille. Mun ratsun nimi oli Jarppi ja vaikka issikat ovat tunnettuja rauhallisen luonteensa ansiosta pelkäsin henkeni edestä. Olen aina ihannoinut ratsastusta, mutta selkään päästessäni kammoan korkeutta, sieltähän voi vaikka pudota. Ensimmäiset puoli tuntia olin kauhusta kankeana, mutta sitten aloin nauttia menosta ja osasin hieman myötäillä kropalla hevosen tahdissa. Kolmas kerta toden sanoo ja tölttikin alkoi sujumaan. Oman jännitysmometin tilanteeseen toi se, että oli pimeää ja hämärä metsäpolku luontokappaleen selässä ei ole ihan mun mukavuusalueella. Sen verran se kyllä jäi polttelemaan, että olisi kiva lähteä valoisaan aikaan muutaman tunnin issikkavaellukselle. Pidetään siis mielessä ensi kesänä.

Ainoa miinus tossa päivässä oli se, etten pystynyt noudattamaan ruokarytmiäni. Aloitin kyllä hyvin, puuroa töissä ja lounaspöydässä kokosin lautaselle silmämääräisesti kasviksia, kalaa sekä riisiä oikeassa suhteessa. Mutta sitten...mun eväskananmunat unohtuivat työpaikalle, joten jouduin nappaamaan välipalaksi leivän. Tosin kylläpä maistui leipä hyvältä. Ratsastuksen jälkeen söin rahkaa, se sentään löysi tiensä matkatavaroihini. Mutta iltaruokaa pitikin sitten odotella hermostumiseen asti, mulla meinasi palaa pinna ihan totaalisesti siinä odotellessa.

Kellon ollessa puoli yhdeksän illalla ja mahan huutaessa omaa etuaan viis veisasin ruokavaliostani. Alkuruokana oli ihana lohileipä ja pääruokana sisäfilepihvi (täydellisen medium), taivaallisia kasviksia ja perunoita. En ole perunan ystävä, mutta tuolloin en juurikaan tiennyt paremmasta. Eipä tullut pieneen mieleenkään kieltäytyä moisesta. Ja ruokajuomana nautin pari lasia viiniä, repsahdin hyvällä omatunnolla. Eipä se olisi auttanut vaikka olisin kuinka morkkistellut, joten nautin hyvästä seurasta, juomasta ja ruuasta. Ja vaikka koko komeus sai arvoisensa kruunun jälkiruuan muodossa niin eihän se nyt maata kaada. Oli muuten ihana jälkkärikin, suklaamoussea, kermaa ja marjoja. Illan edetessä join vielä yhden oluenkin ja makustelin sipsejäkin...mmm!

Kroppa ei niellyt purematta mun tiimi-illan ruokavaliota, nukuin huonosti ja heräsin vatsakipuihin. Kyllä olisi puuro maistunut, mutta tarjolla oli leipää. Pitää ihan ihmetellä miten hyvältä tumma leipä maistuikin, reissu teki niin hyvää. Joskus on ihanaa jutella kollegoiden kanssa rauhassa ja relata muutenkin. Ennen lähtöä päästiin lounaspöydän kautta ja voi taivas sitä salaattipöytää! Tällä kerralla en edes harkinnut jälkiruokapöydän antimia, ihailin vain etäältä.

Työpäivän jälkeen kurvasin läheiselle kuntosalille odottelemaan Tainaa. Käytiin Tainalle tekemäni ohjelma läpi kaikessa rauhassa. Selitin miksi mikälin liike on valittu ja neuvoin tekniikoiden kanssa. Sitten jäin testaamaan Tiinalle tekemäni ohjelman. Salilla oli vierähtänyt jo puolitoista tuntia, joten en ollut enää parhaassa terässä. Tiinan treeniin teen pari pikkumuutosta, mutta sitten se on valmis ohjausta varten.

Vihdoin ja viimein kotiuduttuani palasin ruokavaliossa ruotuun. Suihkun jälkeen sonnustauduin ihaniin yökkäreihin ja käperryin viltin alle, täydellistä elämää! Olen nauttinut vain siitä, että ei ole kiire minnekään ja olen kotona, koti on kuitenkin ihmisen paras paikka. Illalla ohjelmassa on vielä lehtien lukua...Trainer4You:n kouluttajan kehotuksesta ostin läjän kuntoiluaiheisia lehtiä (Kunto Plus, Hyvä Terveys, Fit, MeNaiset Sport ja Bodaus) joihin olisi tarkoitus tutustua. Tutkin lähinnä sitä miten eri kantilta liikunnasta voidaan kirjoittaa. Edelleen oleellisia juttuja kuntosalivalmennusopintojen suhteen, mutta pientä vaihtelua kirjan pänttäämisen suhteen. Mun oppimisprosessi voisi toki olla pidemmällä...ehkä ne palaset vielä loksahtavat kohdakkeen.

 

PS: Kiitos kaikille lukijoille, joku selvästi käy täällä. Mun blogi on ollut viisi kuukautta pystyssä ja lukukertojakin on kertynyt yli 4000. Kaunis kiitos siitä kaikille!