Pala esiin

Mieletöntä luksusta päästä suoraan töistä salille...melkein toivoisin etten ole koiranomistaja. Onneksi muistan samaan hengenvetoon, että koira on ihmisen paras ystävä ja ilman yhtä karvakuonoa maailma olisi paljon tympeämpi paikka. Nautin siis tällaisesta harvinaisesta luksuksesta!

En tiedä mistä johtui, mutta innostuin antamaan itsestäni kaiken. Ilmeisesti viikon tauko omista treenikuvioista teki hyvää. Viime viikolla käsivarsille tehty treeni oli puutteellista, joten halusin pistää kaiken peliin, nyt se pala esiin! Lähdin nostamaan painoja ja loppujen lopuksi suuruudenhulluus valtasi mieleni...painoennätyksiä piti testata melkein joka liikkeessä. Ensin pumppasin olkapäät hapoille ja sitten jatkoin urakkaa hauisten parissa. Sen muuten tuntee, kun käsivarsiin pakkautuu verta, muoto tulee hetkelliseksi näkyviin ja ihokin alkaa punertaa. Lopuksi otin vielä ojentajista luulot pois lataamalla taljaan kunnon painot ja ähisin kuin heikkopäinen.

Se on muuten mahtava tunne, kun tietää tehneensä tiukan setin. Meinaan lintsata lähes poikkeuksetta loppuverryttelyssä, mutta nyt tuntui niin häijyltä, etten edes miettinyt lintsaavani palautteluista. Loppuun siis laiskanpulskeaa kävelyä juoksumatolla, käsivarsia heilutellen sekä olkapäitä ja ojentajia venytellen. Pukuhuoneeseen kävellessäni tunsin ryhtini parantuneen, kuvittelin hartioitteni leventyneen ja leikittelin ajatuksella kuinka käsivarteni pullistelivat...peili kyllä palautti maan pinnalle, mutta se tunne! Juuri tällaisten hetkien takia kannattaa käydä salilla, ihan parasta! Palkkari tuli niin tarpeeseen ja maistuikin taivaalliselta.

Palkkarit naamaan

Vikoja liikkeitä tehdessäni ihailemani fitnessnainen Heidi Sorsa tuli treenaamaan. Oli ihan pakko vähän stalkkeroida miten ammattilainen treenaa, vastaus aika kovaa. Siinä on kyllä upea nainen ja mieletön kroppa, tosin on sen eteen tehty töitäkin.

Huomenna kurvailenkin töistä Tampereelle, sillä perjantaina on kahvakuulakoulu,. Samainen setti, johon osallistuin syyskuussa ja joka keskeytyi päivystysreissuun. Tällä kerralla toivon selviäväni ilman ruhjeita, onneksi saan käydä koulutuksen uudestaan. Reissun kruunaa se, että yövyn hyvän ystäväni luona ja velvollisuuksien jälkeen avataan pullo punaista, syödään hyvin jne. ihan paras viikon päätös tiedossa. Ja musta tuntuu, että olenkin pienen irtioton tarpeessa. Hyvästi harmaa arki, tapaamme taas maanantaina :)