Kahvakuulakoulu osa II

Isin auto (ja isin tyttö) starttasi torstai-iltana kohti Tamperetta, matkan tarkoituksena oli Trainer4You:n kahvakuulakoulu vol 2. Edellisellä kerrallahan mun koulupäivä keskeytyi siihen, kun mottasin itseäni kuulalla leukaan ja loppupäivä vierähtikin ensiavussa huuli paketissa. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin! Onneksi en myöskään pelästänyt tapahtumasta suuremmin vaan jatkan kuulaintoiluani.

Oikeastaan elämällä on erikoinen tapa viedä meitä eri paikkoihin ja tilanteisiin. Tuon onnettomuuden takia minulle tarjoitui mahdollisuus yhdistää koulutus sekä hyvän ystäväni Hannan tapaaminen.  Valitsinkin koulutuspaikkakunnaksi Tampereen juurikin siksi, ettemme olleet ystäväni kanssa nähneet pariin vuoteen. Pakko myöntää odotin reissua enemmän ystävyyden kuin urheilun takia.

Perjantaiaamuna aloin olla hyvässä koulutusvireessä ja pisteltyäni aamupuuron naamaan sonnustauduin jumppavaatteisiin. Koulutus pidettiin GoGo liikuntakeskuksessa, joka oli varsin mukavan ja monipuolisen näköinen treenipaikka. Yhdeksästä puoli kahteentoista tehtiin perusliikkeitä sekä pitkälti kehonhallintaa ja tasapainoa koettelevia harjoituksia. Välissä oli tunnin ruokatunti ja sitten painuttiin pihalle viskomaan kuulia...oli siinä ohikulkijoilla ihmettelemistä. Olen aika ylpeä itsestäni, että tein rohkeasti kaikki liikkeet vaikka flipit (kahvakuulan heitot ilmassa) vähän hirvittivätkin. Niissähän se viimeksi napsahti.

Loppupäivä vierähti rinnallevedon, tempauksen ja punnerruksen tekniikkatreeneissä. Vaikka kuulatreenejä ei ole hurjasti kertynyt syksyn aikana, huomasin tekniikkani parantuneen huimasti. Etenkin mun tempaustekniikka sai kiitosta kurssin vetäjältä, kahvakuulamies Tuomo Kilpeläiseltä. Varsinainen kiitos kuuluu Lahden Gentaille, jossa vetäjät ovat tarkkoja puhtaista suoritustekniikoista. Ja se innostus tempaukseen on selvästi kantanut hedelmää.

Kumman nopeasti se aika vierähti ja vaikka tuli heiluttua kuulan kanssa aamuyhdekästä neljään oli päivän päätteeksikin energinen olo. Palkitsin itseni Casallin oranssilla treenitopilla ja pinkillä minitopilla, vähän väriä tähän tylsään arkeen ja energiaa treeneihin. Nyt on taas kiva lähteä salille, kun on jotain uutta...urheiluvaatteita ei vaan voi olla koskaan liikaa.

Perjantai jatkui hyvän ruuan ja juoman parissa, Hannan pastaresepti oli niin herkullinen! Söin kunnon satsit, oli muuten kiljuva nälkäkin. Oli aivan ihanaa istua iltaa hyvässä seurassa vanhoja muistellen ja elämän menoa ihmetellen. Käytiin vähän katsastamassa Tampereen yöelämääkin, mutta kotiuduttiin hyvissä ajoissa, olihan mun pystyttävä tarttumaan rattiin seuraavana päivänä. Aamulla palasin arkeen eli takaisin ruotuun puuron, raejuuston ja mustikoiden muodossa.

Hörppiessäni aamukahvia pitkän kaavan mukaan uppouduin ajatuksiini. Olin saanut perjantaina päivän päätteeksi puhelun Trainer4You:n Mikko Rinnalta ravintovalmentajakoulutuksesta. Ajatus ei nyt jättänyt mua rauhaan...jostain pitäisi vaan taikoa 1380 euroa. Pitäisiköhän mun lotota vai miten niitä unelmia saisi toteutumaan? Olisi muuten aika mahtava paketti ammattitaitoa, kun saisi käytyä sekä personal trainer että ravintovalmentaja koulutuksen. No asioilla on tapana järjestyä :)

Pohdin myös miten voisin hyödyntää oppimani kahvakuula-asiat. Saisikohan työpaikalta kerättyä ryhmän, jolle voisi vetää kuulatreenejä? Treenit voisi vetää vaikka parkkipaikalla ja mua kiehtoo ajatus ulkotreeneistä. Miettikää sitä tunnetta, kun painaisi kunnon rääkin pikkupakkasessa ja lunta tuiskuttaisi taivaan täydeltä. Siinä olisi kunnon vastapainoa istumatyölle, joka on muuten täysin luonnonvastaista ihmiselle. Ehkä mä kypsyttelen ajatusta, kuula pitäisi ainakin investoida näin alkuun ja suunnitella tunnin verran ohjelmaa. Jätänpä tämän harkintaan...

Ennen kotiinlähtöä Hanna kokkasi mulle toistamiseen herkkuruuat eli naudan sisäfilepihvejä sekä uunijuureksia. Voisinpa aina syödä niin herkullista ruokaa, liha suorastaan suli suussa. Ja niin mä sitten suuntasin kotia kohti pää täynnä ajatuksia ja hymy herkässä, oli se mahtava reissu! Ilta on vierähtänyt loikoillen, kyllä se baarireissu hieman painaa väsymyksen muodossa. Huomenna jatketaan ohjaajaharjoituksia ja siinä treenien sivussa vaihdetaan uusimmat kuulumiset ystäväni Reetan kanssa. On se vaan rikkaus, että ihmisellä on rakkaita ystäviä ympätillä ja vielä sellaisia, jotka jaksaa näitä mun toilailuita...ja mikä parasta tukevat niitä täysillä.