Turvotusta ja turhautumista

Vaikka motivaation puutteesta mua ei voi syyttää niin malttamattomuudesta sitäkin enemmän. Tiedän varsin hyvin, että projektini paremman kunnon ja treenatun ulkomuodon eteen on vasta alussa eikä tuloksia tule hetkessä. Silti huomaan vilkuilevani peiliin päivittäin ja toivon näkeväni muutoksia. Pitkin viikkoa olin tuntenut omituista turvotusta, joten pienen empimisen jälkeen pomppasin tostaiaamuna vaa'alle...ikuiselle vihamiehelleni arvioitavaksi. Tulos oli tyrmäävä eli +1 kg ja päivä meni välittömästi pilalle. Olin kyllästynyt niihin tarinoihin "jätin sokerin ja valkoiset jauhot pois sekä laihduin 10 kiloa" minä punnitsen kaikki suupalani ja liikun hullun lailla, mutta edistystä ei liiemmin näkynyt maisemissa.

Yhden päivän synkisetelyn jälkeen palasin maan pinnalle. Naisen logiikka sai väistyä ja järki tuli taas estraadille. Kilo sinne tänne ei merkitse todellisuudessa mitään ja painoa tärkeämpiä edistysaskelia löytyy muuttuneista mittasuhteista. Onneksi kaapin perältä löytyi farkkuhame, joka ravisteli minut lopullisesti turhautumisesta todellisuuteen, mittavaatteet toimii mun tapauksessa. Kilot ovat tiukassa se on totta, mutta tietääkseni en ole asettanut laihdutustavoitta. Toinen fakta on se, että meillä naisilla kuukautiskierto vaan kurittaa painoindeksiä kuukausittain...miten mä nyt tämänkin menin unohtamaan?

Näin parin päivän päästä voin vaan naureskella itselleni. Mietin myös voiko jatkuva oman kropan sekä ruokien äärimmäinen tarkkailu aiheuttaa ongelmia? Olen tietääkseni perusjärkevä ihminen ja silti sain kauhean hepulin pienestä turvotuksesta. Jos tästä jotain hyvää pitää löytää niin ehkäpä muistan tämän seuraavaalla turhautumisen hetkellä, lasken kymmeneen ja asetan tavoitteita pidemmän ajan päähän. Öö mitä mä yritän valehdella...tunnen itseni ja näitä "ei tästä mitään tule ja en mää kehity yhtään"-hetkiä tulee jatkossakin. Onneksi mun ympärillä on ihania ystäviä, jotka jaksavat kiukkuhetkiä ja kannustavat mua kaikesta huolimatta - kiitos rakkaat!

Luen jonkin verran fitnessnaisten blogeja ja ihailen sitä kuinka varmoja he ovat. Olisi joskus kiva kuulla millaisia heidän epäuskon hetket ovat vai onko sellaisia lainkaan? Ja kuinka niistä saa riuhtaistua itsensä takaisin normimoodiin? Voisin kuvitella, että valmentajasta on kullanarvoinen apu noissa tilanteissa tai vaikkapa treenikaverissa. Onneksi mulla on kalenterissa varattuna 5.12 tapaaminen Samulin eli mun PT:n kanssa. Katsotaan mun treeni- ja ravinto-ohjelmat uusiksi sekä tehdään yksi treeni. Alkaa vähän (tai aika paljonkin) tuntua siltä, että säännöllisempi yhteydenpito Samulin kanssa tekisi hyvää. Kysyn tapaamisessa mitä moinen kustantaisi, sillä malttamaton kun olen, uskoisin tulostenkin olevan parempia koutsauksen alla.

Torstaina pidin vapaapäivän tai ainakin melkein. Kävin ohjaamassa kaverilleni Tiinalle uuden ohjelman. Aikaa tuhrautui matkoineen päivineen pari tuntia, mutta oppi tuli tarpeeseen. Sain selittää liikkeet rauhassa, näytin oikeaoppiset liikeradat ja valvoin, että ne tehdään oikein. Perustelin myös miksi olin valinnut ohjelmaan minkäkin liikkeen sekä toistojen määrät. Yritin vähän innostaa salitreenien lisäämiseen sekä maalailin kuvaa siitä, että seuraavalla kerralla voisin tehdä 2-osaisen ohjelman, taisi muuten ideakin osua ja upota. Suureksi yllätyksekseni sain myös ensimmäisen PT-palkkioni eli paketin ihanaa Yogi-teetä, kiitos ihanalle Tiinalle!

Tällä viikolla oli tarkoitus mennä Gym 1:lle täällä Lahdessa tutustumaan. No enhän mä saanut aikaiseksi hakea sinne korttia, joten jäänee seuraavaan viikkoon. Treenasin siten loppuviikon salit omalla kotisalilla eli K&M:llä. Oikeastaan hyvä näin, sillä toi on kaupungin paras paikka ja alkuviikon ti-to Tokialla vietettyjen tuntien jälkeen kaipasinkin tutuille huudeille. Eiköhän sitä ehdi ensi viikollakin, minne tässä on kiire valmiissa maailmassa vai miten se nyt menikään? Todella ristiriitaisia nämä mun kirjoitukset, tiedän sen itsekin ja hei mulle saa nauraa ;)

Viikon kohokohtana odottelin sunnuntaita ja treenejä ystäväni Reetan kanssa. Olen tehnyt 2-osaisen ohjelman ja odotin malttamattomana sen esittelemistä. Olosuhteiden pakosta jouduimme perumaan salitreffit. Voisin toki harmitella, mutta uusi päivä on sovittu viikon päähän, ja saanpahan nukkua aamulla pitkään. Mikäli hyvin käy koti saa myös kasvojen kohotuksen imurin ja luutun tekemien taikojen ansiosta, arvatkaapa kuka niitä heiluttelee? Ja sunnuntaiperinteeni mukaisesti tiedossa on Girya ja kehonhuoltotunnin Gentailla.

PS: Mun blogissa on aika vähän treenikuvia vaikka treeniblogihan tämä on...ei viitsi kanssatreenaajia häiritä, että hei voisitko ottaa musta kuvan. Voisi muuten olla aika koomisia tilanteista, jos alkaisin harrastamaan moista. Mun ystävä Vuokko tuunasi mun kulmakarvat tänään kuntoon ja meikkasi mut edustuskuntoon. Olihan siitä pakko räpsiä muutama kuva, ettei työ mennyt ihan hukkaan. Joku toinen olisi hyödyntänyt tilanteen lähtemällä ravintolaan syömään tai olan takaa juomaan, mutta mä olen tylsä sekä kaavoihini kangistunut. Lätkäisin pipon päähän ja painuin Onnin kanssa lenkille...sitten salille, kuinkas muutenkaan. Vaikka mun naamaa harvemmin näkee ilman meikkiä tuntui hassulta rehkiä silmämeikki viimeisen päälle laitettuna. Mutta toisaalta se toi vähän itseluottamusta, kun paikalla oli kolme toinen toistaan upeampaa fitness-naista. Pinnallista, tiedän, mutta mä olen nainen ja suorastaan haluan olla pinnallinen.