Lepopäivä ja juhlahumua

Eilen oli aika hengähtää treenien suhteen ja nostaa malja maailman parhaan pomon kunniaksi. Työpäivä hurahti vauhdilla, sillä pistettiin pillit pussiin jo kahden maissa ja suunnattiin Helsinkiin. Tähän asti olen noudattanut dieettiä orjallisesti, illalla annoin itselleni luvan lipsua, ensimmäistä kertaan. Toisaalta kakkosviikolla oloni on ollut turvonnut, vatsa reistailee ja alussa karistettu paino on hiipinyt takaisin. Ei voi siis paukutella henkseleitä, mutta jatkan sitkeästi ja jään odottamaan tuloksia...kai ne sieltä tulee?

Esimieheni Pasi on maailman paras pomo. Minun suusta ei siten kuule kauhutarinoita, ainoastaan hehkutusta. Hän on todellinen ihmisjohtaja, joka näkee kaikissa hyvää, saa virtaa muista ja heittäytyy tilanteisiin täysillä...aina ja joka kerta. Pasi myös rakastaa juhlia ja lahjoja sekä on varmistanut, että jokainen muistaa/tietää hänen viisikymppisten ajankohdan. Ohessa muutama kuva todisteena, voitte itse arvailla mitä siellä oikein tapahtui :) sen voin silti sanoa, että tällaisissa synttärikemuissa en ole aiemmin ollut.

Vaikka dieettini ei ole tuonut ulkoisia edistysmerkkejä, olenhan turvoksissa kuin rantapallo, en kokenut tarvetta lähteä sen suuremmin juhlamoodiin. Eväsrasiat jäivät kotiin ja tyydytin nälkäni voileipäkakulla, oli muuten hyvää. Täytekakun jätin muille, ettei mopo karannut kokonaan käsistä. Tuhdin ruokailun johdosta iltapalarahkakin sai jäädä, toisaalta eipä ollut nälkäkään. Uskon, että tällainen luvallinen repsahdus teki vain hyvää, motivaatio ei ole kuitenkaan kadonnut minnekään. Nyt aamupuuro tulille, läppäri auki ja työpäivän kimppuun, aherran tänään kotona etätöissä ja aikamoinen pino hommia odottaa tekijäänsä. Illalla uuteen nousuun eli salia kohti, lepopäivä on taas taaksejäänyttä elämää.