Löytyykö onni treenaamalla ja dieetillä?

Huomasin pari päivää sitten saamani kommentin viikko sitten kirjoitettuun postaukseen. Siinä hehkutin (ylläri) liikkumista ja kuinka jokaisen pitäisi löytää oma lajinsa itsensä kunnioittamiseksi. Lukijakommentti herätti minut ajattelemaan, että aina välistä ajatusmaailmani voi olla hieman kapea. Piti ihan pureskella miten voisin tätä kommentoida ja etenkin pysäytyä miettimään omaa ajatus/arvomaailmaani. Tottahan se on, että iItseään voi (ja pitääkin) kunnioittaa myös muilla tavoilla kuin liikkumisen kautta, onni löytyy elämän pienistä asioista. 

Itselleni liikkuminen on tapa elää, vaikka välillä tuleekin treenitaukoja. Se on asia josta sytyn, josta  nautin valtavasti, joka tuo paljon sisältöä elämääni ja antaa täydellisen vastapainon työminälleni. Hyvässä moodissa ollessani tunnen olevani melkein voittamaton ja hyvän olon tunne on suuri. Myönnetään, että välistä ajatusmaailmani on turhan suppea tämän asian suhteen. Tämä siis leimaa minua kiireestä kantapäähän, se myös näkyy paikoin naamastani.

Voin sanoa käsi sydämellä, että liikunta ja dieetti eivät ole avain onneen. Kenenkään ei pitäisi myöskään hikoilla tai kirrailla kuvitellen, että jonkun määränpään x saavutettuaan on onnellinen. Onni on löydettävä omasta itsestään, se ei tule ulkoisista tekijöistä eikä materiasta. Materia voi tehdä hetkellisesti tyytyväiseksi, mutta se ei kanna pitkälle, onnea ei voi rahalla hankkia (paitsi ehkäpä kissan- tai koiranpennun muodossa).

Silti liikunta ja järkevä ruokavalio antavat oikein toteutettuina energiaa. Ne tasapainottavat elämää ja luovat hyvää oloa. Usein niiden kombinaatio myös parantaa unen laatua eli hyötyjä on vino pino, turha listata sen enempää. Ei niitä siten ihan turhaa kehutakaan...trust me. Mutta summa summarum jokaisen pitää löytää oma tapa tehdä näitä juttuja (tai olla tekemättä). Sen enempää en yritä asiaa pohtia, ainakaan tällä erää :)

Oma paremman kunnon projektini sujuu hyvin eli motivaatiota piisaa, treenit kulkee ja ruoka maistuu. Tänään värväsin siskon tsemppiseuraksi spurttitreeneihin. Idea tuli Fitfarmin Bikini Challenge ohjeista, mutta vähän muokkasin sitä oman näköiseksi. Karkeasti kuvailtuna siihen kuului juoksuspurtteja sekä lihaskuntoliikkeitä, kroppa kiittää saamastaan ärsykkeestä. Vettä satoi, joten vaatteista oli turha etsiä jälkikäteen kuivia kohtia. Olosuhteista viis väännettiin litimärällä alustalla mm vastarutistuksia. En tiedä kuvittelenko, mutta aerobiset setit eivät tunnu enää yhtä pahalle kuin muutama viikko sitten. Voisiko olla, että jotain on tapahtunut? Siis jotain mitä voisi kutsua edistykseksi.

Noihin hikitreeneihin jää kyllä koukkuun, haluan ja tarvitsen ehdottomasti lisää. Ollaan systerin kanssa pohdittu, että tehtäisiin joku ulkotreeni sykkeennostolla kerta viikkoon. Lumen tuloon on kuitenkin aikaa ja toisaalta vasta kunnolla paukkuva pakkanen kelpaa syyksi pitää taukoa. Mitähän jännää sitä ensi viikolle keksisi? Kaikki ideat otetaan vastaan :)