No pain no gain

Viime viikolla tehty rappustreeni jäi hyvällä tavalla mieleen siispä se oli pakko ottaa uusiksi. Tällä kertaa treeniseuraksi ilmoittautui pikkusiskoni, jonka kiinnostus hien vuodatukseen oli herännyt. Yksissä tuumin steppailtiin siskon luota parin kilometrin matka Radiomäelle. Mun jaloissa tuntui jo tässä vaiheessa, edellisen päivän jalkatreeni taisi tuntua lihaksissa...damn.

Piti ihan odotella omaa vuoroa, sillä kaupungin parhaat portaat olivat varattuna. Onneksi ei ollut mihinkään kiire niin odoteltiin rauhassa omaa vuoroamme. Ehdin siinä aikani kuluksi esitellä uusinta hankintaani eli zero pointin säärystimiä, joita kaikki juoksijat kilvan kehuvat. Ai että minäkö mainoksen uhri? No todellakin, aina ja joka kerta, myös jatkossa.

Ekat kymmenen minuuttia menivät mukavasti, sitten alkoi ryydyttää. En meinannut jaksaa juoksuosuuksia enkä lihaskuntoliikkeitä, ärsytti. Rämmin silti puolituntisen läpi, sisulla pärjää tiukoissakin tilanteissa. Systeri veteli edellä kuin aropupu ja sekös mun kilpailuhenkeä suututti. Loppujen lopuksi ei auttanut muu kuin todeta, että tänään ei ollut mun paras päivä, mutta tein sen silti. Ja se tunne näin jälkikäteen, se on ihan mahtava!

PS: Aion palata noille huudeille vielä...periksi ei anneta :)