Salille on pitkä matka

Parin päivän työmatkailun jälkeen olin ihan puhki, pelkkä ajatuskin salille lähdöstä puistatti. Teki mieli keksiä joku (teko)syy olla treenaamatta ja viettää ilta makuuasennossa töllön ääressä. Tuntui siltä, että salille oli kohtuuttoman pitkä matka, siis aivan ylitsepääsemätön sellainen. Onneksi sisu nosti päätään ja keksin toimivan keinon jäädä kotiin, mutta pysyä ruodussa. Vastaus oli Fitfarmin viikkotreeni - luojan kiitos kotonakin voi treenata tehokkaasti!

Puolen tunnin kuluttua valuin hiestä ja hehkuin tyytyväisenä...I did it! Kun oli vihdoin saanut ahterin ylös sohvasta alkoi energia virtaamaan. Päätin jatkaa valitsemallani tiellä ja kirmaisin seuraavaksi lenkille. Koska herätyskelloni soi valmiiksi 5:15 siihen ei pysty lisäämään aamuaerobiselle aikaa, pitäähän munkin vähän nukkua, voin ottaa vahingon takaisin tekemällä reippaan kävelylenkin treenin jälkeen. Oli muuten aikamoinen peliliike.

Siinä vaiheessa, kun treenit oli hoidettu ja lapioin ruokaa suuhuni olin ylpeä itsestäni. Parin viimeisen työpäivän jälkeen moni muu olisi luovuttanut. Mutta niinhän se on, että silloin kun tekisi mieli lopettaa tai ainakin höllätä hetkeksi on kiristettävä tahtia entisestään. Veikkaan myös, että huomenna salille on taas lyhyt matka ja lähden nostelemaan puntteja innoissani.