Vaihtelua ja golfin superviikonloppu

On ollut niin hässäkkää ettei edes kirjoittamaan ehdi...huokaus! Perjantaina totesin heti aamusta olevani lepopäivän tarpeessa, kaipasin myös pientä irtiottoa. Vaikka mun dieettieväät ovat maistuvia, runsaita ja kaikin puolin hyviä kaipasin vaihtelua. Kun treenaa ahkerasti ja syö omia eväitä töissä/vapaalla alkaa sosiaalinen elämä kummasti kaventua. Päätin poiketa dieetistä ja pyysin ystävääni illaksi kaupungille syömään...tekipäs muuten hyvää.

Yritin silti valita mahdollisimman viisaasti, ettei mitään repsahdusta tapahtuisi. Varmuuden vuoksi vielä kävelin parin kilometrin matkan kaupungille ja takaisin. Jokerina toimi lasi Pepsi Maxia eli ei kaloreita. Ruoka ei itse asiassa ollut mitenkään huikaisevaa, tosin varsin hyvää silti, mutta parasta oli pysähtyminen. Joskus meinaa iskeä vauhtinopeus ja silloin pitää hiljentää. Oli ihanaa jutella ajan kanssa ja fiilisteltiin tulevaa New Yorkin reissua, kiva kun on jotain mitä odottaa.

Lauantaina palasin pilkulleen ruotuun. Välipalarahkan tosin korvasin proteiinipatukalla, mutta se on sallittua. Syykin oli hyvä, sillä käytiin pelaamassa illalla kierros golfia, rahka ei siis säily bägissä. Kun aamupäivän oli siivonnut sekä hoitanut muita kodin arkiaskareita tuli häärättyä aika tavalla, sanoisinko aktiivista elämää. Ilma oli miellyttävä, kesähelteitä ei kyllä ole ikävä, mutta syksyn pystyi aistimaan. Onneksi pelikelejä on vielä jäljellä, intoa ainakin riittäisi.

Sunnuntaina oli henkilökohtainen golfin superviikonloppuni kliimaksi. Starttasin kotoa kahdeksalta eli skarppina aamusta lähtien. Kurvasin Vääksyyn Kanavagolfiin ystäväni kanssa pelaamaan. Ilma tuntui paikoin kylmältä ja välistä ihan palelikin. Pientä tihkuakin oli ilmassa, mutta suurimmilta sateilta vältyttiin - onneksi. Peli kulki ihan mukavasti, pelasin oman tasoitukseni mukaan eli ei se nyt ihan tuulesta temmattu ole. Toisaalta eipä sen suhteen järin suuria muutoksia ole tapahtunut, ehkä ensi kaudella tai joskus myöhemmin.

Mulle meinasi loppuvaiheessa iskeä paniikki aikatauluista, kierros kun kesti ja kesti. Aikaa paloi 4 h 45 minuuttia ja mulla oli kiire seuraavaan paikkaan. Ehdin sentään syödä klubilla keittolounaan, himoitsin roskaruokaa, mutta siihen ei ollut aikaa. Olisin siten sallinut itselleni kunnon repsahduksen, koska samalle päivälle oli varattu toinenkin tee-aika. Äkkiä kotiin, nopea varusteiden vaihto ja menoksi! Yllä todisteet mun viikonlopun golflookeista.

Kolmelta olin valmis uuteen nousuun ja ystäväni mies noukki minut kyytiin, suuntana Vierumäki sekä Classic-kentän valloitus. Aluksi vireystaso tuntui olevan kohdillaan ja pelikin kulki kiitettävästi. Etuysin jälkeen ote alkoi hyytyä, kilometrit tuntuivat kropassa. Vaikka tulos tippui ei se haitannut. Kierros pelattiin hyvässä hengessä, huumori silmäkulmassa ja sääkin oli mainio. Lyöntejä tuli liikaa, mutta etenimme mukavasti, joten olihan se vaan mahtavaa. Viisi tuntia myöhemmin olin saanut golfurakkani päätökseen, kaksi päivää kolme kierrosta. Eihän sitä nyt jatkuvasti noin paljon pelaisi, mutta tulen tekemään tämän saletisti uudestaan.

Tänään urheilusuoritus tuntui kropassa, teki mieli jäädä nukkumaan. Lopulta raahauduin työmaalle ja energiatasotkin alkoivat palautumaan. Päivä oli hektinen ja sen päätteeksi kaipasin lepoa. Luojan kiitos oli lepopäivä, olin niin sen tarpeessa. Alunperin olin lupautunut lähteä kuntosalille tekemään ohjauksen, mutta peruin sen heti aamusta, en olisi jaksanut. Sain kuitenkin yllätysvieraita, ihana ystäväni piipahti poikakolmikkonsa kanssa. Oli ihana rupatella ja kuulla pikkumiesten kuulumisia. Ainoa vaan, että heidän nukkumaanmenoaika taisi venyä ja niin venyi mun kokkausoperaatio. Onneksi mulla on liukuva työaika, taidan raahautua officelle normaalia myöhemmin. Pitäisi säästellä voimia iltaan, sillä päivän päälle olisi suhteellisen häijy juoksuspurttitreeni tiedossa, mutta siitä lisää ensi kerralla.